Rakkaat Nelijalkaiset

Hei vaan, pitkästä aikaa.  Rehellisesti, en tiedä mitä sanoisin, kertoisin ja kirjoittaisin. Viime postauksen julkaisemisen jälkeen on tapahtunut vaikka ja mitä - hyvä että edes itse pysyy enää perässä. Hamppa juhannuksena

Tammikuussa kuulin ensimmäisen kerran koronaviruksesta, kun ajoin joululoman jälkeen taas ensimmäisenä kouluaamuna kouluun. Radiossa kerrottiin, että Kiinassa on löydetty uusi vaarallinen virus. Vaihdoin radiokanavaa ja silmät sirillään yritin ajaa kouluun liian vajaiden yöunien voimalla. Ei kulunut kauaakaan aikaa, kun seuraavan kerran mainittiin radiossa koronavirus, ajattelin silloin, että Kiinaan se kuitenkin vain jää. Väärässä olin, koronaviruksesta kehkeytyi kuukausien päästä maailmanlaajuinen epidemia. 

Verta, hikeä, kyyneleitä...  Hiekkaa, puomeja, laukkasuoria... Iloa, onnistumista, naurua... Loputtomia kesäiltoja ja kylmiä harmaita syyssateita... Päiviä ja öitä, viikkoja ja kuukausia... Vuosi 2019 paketissa, ihan loppusuoralla. (c) Kaisa.N.

Moi! Pakkanen tuntuu kiristyvän päivä päivältä. Vaikka välillä käykin sää plussan puolella, tuntuu silti, että pakkasta on ilmassa. Monena päivänä on keikuttu plussan ja miinuksen välimaastossa. Positiivista on, että kenttä on tosi hyvässä kunnossa, ja siinä on myös mukava mennä pikku pakkasellakin. Lähipäivinä sää on ollut asfalttiteiden kannalta aika hurja, luistimet olis voinut kaivaa kaapista esille. Mutta mikä näitä kaikkia siis yhdistää? No se, että ne kuuluvat Suomen talveen. Olisihan se ihan kiva, jos sitä luntakin tulsi! :D

Voisin väittää, että kenelläkään ei ole täysin identtistä arkea kenenkään toisen henkilön kanssa. Olemme kaikki persoonia, joilla kaikilla on omat rutiinit. Yhdellä voi olla erittäin vakiintuneet rutiinit, toisella taas joustavat. Luokittelen itseni puoliväliin. Aamurutiinini ovat vakiintuneet, samoin koulurutiinit. Koulussa tosin jaksot vaihtuvat eli lukuaineet vaihtuvat, mutta niistä saa muokattua oman rutiinin helposti, koska siihen olen tottunut. Vapaa-ajallani on suuripiirteiset rutiinit: ruoka, urheilu, talli, iltapala, opiskelu ja niin edelleen. Itselleni on tärkeää vapaa-ajalla tehdä koulujutut tarkasti (kröhöm, voisin jopa sanoa, että olen hyvin opiskeluorjentoitunut... :D) ja joskus karsin bloggaamisen ja valokuvauksen ohella myös tallista. Syyskuun puolestavälistä alkaen päätin kokeilla ihan uutta tapaa yhdistää opiskelu ja talleilu. Päätin opetella laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen ja järjestämään asiat niin, että käytän ajan hyödyksi ja ehdin tehdä kaiken mitä sin

Huh! Eilen tallille lähtiessäni ajattelin, että mulla varmaan neljä tuntia menee, korkeintaan viisi. Toisin kävi, aika kului kuin siivillä ja huomasin olevani puoli yhdeksän kieppeillä kotona ja ennen kahta olin tallille lähtenyt. Aikaa kertyi huimat 6,5 tuntia kahden hevosen parissa! Flinkurin kanssa maastoiltiin ja pyörähdettiin kentällä, Hampan kanssa puolestaan pidettiin 1,5 tunnin kestoiset hikitreenit puomeilla ja kavaleteilla!