#163: Käyntityöskentelystä hauskaa!
Moi! Kun täällä Suomessa asutaan ja nämä säät ovat olleet koko syksyn ja talven vähän mitä ne nyt on sattunutkin olemaan (etenkin Etelä-Suomessa). Eli toisin sanoen, koko syksyn joulukuuhun asti sadetta ja marras-joulukuussa pikku pakkasia, jolloin kenttä menee ihan kovaksi. Nämä Suomen mukavat säätilat ovat olleet etenkin heille heppaihmisille hieman ikäviä, joilla ei sitä maneesia ole. Nyt pitkään kenttä (ja varmaan muutkin kentät ympäri Suomen) on ollut peilijäässä tai muuten vaan hirveän kova. Toisin sanoen, on ollut aikaa tehdä sitä käyntityöskentelyä. Käyntityöskentely on tärkeää, mutta se saattaa pitkästyttää varsinkin jos ratsastaa itsenäisesti ilman opettajaa/valmentajaa pitkäänkin. Itse menin elo-syyskuussa pari viikkoa putkeen lähes joka päivä käyntityöskentelyä. Se ei tosin johtunut siitä, että kenttä olisi ollut kova. Mutta nyt ollaan Hampan ja Ryskyn kanssa päästy työskentelemään ihan kunnolla käynnissä. Ja jotta käyntityöskentely ei menisi hirveän tylsäksi, mulla on pari konstia miten tehdä käyntityöskentelystä kivaa. Ja nyt jaan teille mun 5 mahtavaa vinkkiä, toivottavasti inspiroidutte niistä ja saatte jotain niistä irti!
1. Jätä satula talliin
Mikä voisi olla hauskempaa kuin mennä ilman satulaa? Siinä on myös sen hauskuuden lisäksi se hyvä puoli, että ilman satulaa meneminen kehittää tasapainoasi ja tunnet hevosen liikkeet paremmin. Itse olen huomannut, että kun menen ilman satulaa niin itse huomaan paremmin minne suuntaan heppa tänään puskee tai minne suuntaan se on vino. Ja tietenkin oman vinouden pystyy tuntemaan hyvin ilman satulaa, nimittäin silloin ei ole satulan tukea, eli tälleen yksinkertaisesti ajateltuna sähän voit valua alas jos istut paljonkin vinossa. Hevosen askelpituuden ja tahdin pysty tuntemaan hyvin ilman satulaa. Ja jos et uskalla mennä ilman satulaa, hevosella on ihan liian kova selkä (on tullut koetttua sekin) tai esim. jos et halua liata vastapestyjä ratsastushousuja (mulle aika tuttu juttu heh) niin silloin jos hevosella on karvasatula niin mene sellaisella (ilman jalustimia).
2. Ratsastusta valkoisten aitojen sisäpuolella
Mun mielestä on hauskaa ns. kuvitella ratsastaa valkoisten aitojen sisäpuolella. Jos kaikille käsite ei ole tuttu niin tarkoitan, että on kiva ratsastaa kouluratsastusrataa vain käynnissä. Netistä löytyy paljon erilaisia ja eritasoisia kouluratsastusratoja. Silti ei välttämättä ole fiksua ottaa rataa jossa on vaikkapa laukkapiruetti, vaikka siihenkin kohtaan voisi jotain improvisoida. Ja tietysti voit keksiä radan itse. Jos olet joskus yli vuosi sitten opetellut jonkun kouluradan niin hyvin, että se on syöpynyt muistiisi ja muistat sen vieläkin kuin eilisen (heh tämäkin tapahtunut minulle) niin sellainenhan on hyvä ratsastaa! Yksi hyvä tapa on myös se, että jos sinulla on koulurata opeteltavana tuleviin koulukisoihin, niin voit alkaa treenaamaan sitä/osioita siitä jo käynnissä. Hakea siihen rataan vähän pientä tuntumaa.
Jos radassa lukee esim. KM: Harjoitusravia, X:n kohdalla noin 5m käyntiä. Niin voit tehdä esimerkiksi niin, että se kohta kun pitää mennä harjoitusravia niin menetkin sen keskikäynnissä, X:n kohdalla n.5m kootumpaa käyntiä tai seis. Toinen esimerkkini on, että jos radassa pitää laukata keskiympyrä, niin voit keskiympyrälle lisätä vähän avoa, sulkua, vastataivutusta, asetusta sisään tai ulos, pohkeenväistöjä, ihan mitä vaan keksit.
Yksi mun lemppareista on Nuorten hevosten kenttäratsastusohjelma 2009 (HeB) ja jos haluutte käydä tsekkaa niin tässä ois linkki.
3. Puomien yli
Jos kouluradan ratsastus ei ole juttusi, vaan olet enemmän vaikka estepainotteisempi kuski, niin puomienkin ylitys on hauskaa! Siinä kehittyy vähän oma silmä ja siinä oppii mm. laittamaan puomit oikeisiin etäisyyksiin. Se on sinulle että hevoselle mukavaa vaihtelua. Mietin, että miksei käynnissä voisi mennä sellaisia pieniä (n.20-30cm ) helposti käynnissä ylitettäviä kavalettejakin. Siinä saisi heppakin mukavaa jumppaa. Voit myös rakentaa pienen puomiradan, jossa voi olla esimerkiksi joitain kouluratsastus liikkeitä mukana. Tässä sellaisesta vastaavasta esimerkki:
4. Pikkuasiat kuntoon!
Ne ihan pienet ja lähes huomaamattomat asiat, jolle ei aina jaksa tehdä mitään ovat ne tärkeimmät asiat. Hevonen kulkee paremmin, kun saat hienosäädettyä pikkuasiat kuntoon. Kaikilla hevosilla ja ratsastajilla on omat heikkoudet. Kun itse istut selässä pidä huoli itsesi pienistä asioista. Varmista, että nyrkit on kiinni, pystyssä, samassa tasossa ja tarpeeksi muttei liian lähellä toisiaan. Katse eteen, ei alas. Selkä suorassa ja hyvä ryhti, hartiat samalla tasolla, käsivarressa noin 90asteen kulma (eli käsi ei ole suorana!).
Tässä olis se oikea asento missä pitäisi istua siellä satulassa. Ratsastuksen opettajani sanoi, että jos altasi otettaisiin heppa silleen *naps* pois niin jos istut oikein, sä laskeudut jaloillesi. Muuten laskeudut pepullesi tai naama edellä.
Käyntityöskentelyssä on aikaa korjata omia virheitä, parantaa istuntaa ja sitten siirtää sitä hyvää istuntaa seuraaviin askellajeihin. Voit myös pyytää jotain kaveriasi esimerkiksi huutamaan kentän laidalle, että "nyrkit pystyyn" tai "muista katse", sillä jos lihasmuistiisi on syöpynyt se, että tykkäät tuijotella hepan niskaa (niin kuin omalla kohalla) niin menee kauan ennen kun lihasmuistiin syöpyy se uusi käsky "katse eteen".
Käynnissä myös on hyvä testailla istunnan merkitystä, esimerkiksi mitä tiiviimmin istut niin loppujen lopuksi hevonen pysähtyy kun se ei voi enään lyhentää tai koota käyntiä. Muista myös, että suurin osa hevosista on herkkiä, herkkyys täytyy löytää ja sitä täytyy osta käyttää. Eli mun vinkki siihen on pysäytä hengittämällä ja lähde liikkeelle hengittämällä. Kyllä se siitä!
5. Kovalta kentältä pois
Aina ei vaan jaksa mennä kentällä, mutta silloin voi avata portin ja lähteä virkistäytymään mastoon tai vaikkapa pellolle. (Muista kysyä tietysti hevosen omistajan lupa jos hevonen ei ole omasi, jos menet jonkun muun maille kysy maiden omistajalta lupa saako hänen maillaan ratsastaa!) Myös leveällä metsätiellä voi ratsastaa pohkeenväistöjä, pellolla voi ratsastaa koulurataa. Voisinpa melkein sanoa, että vain mielikuvitus on rajana. Mutta toki, maastossa ja pellolla voi myös mennä muutakin kun käyntiä, riippuu tietysti pohjasta ja siitä millaisella liikutuksella hevonen on. Eli jos hevonen on pelkällä käyntiliikunnalla niin sitten sitä käyntiä. Mutta metsän siimeksissä tai laajoilla sänkipelloilla on ihanaa viettää aikaa ja ihailla maisemia mukavan ratsun selästä. Muista nauttia joka hetkestä!
Toivottavasti saitte jotain irti näistä mun viidestä vinkistä, muistkaa myös että näitä voi yhdistellä! Voit ratsastaa koulurataa vaikka ilmansatulaa tai keskittyä istuntaan metsäpolulla. Tärkeintä on, että nautitte ratsastuksesta ja hetkistä heppaystävienne kanssa. Hyvää keskiviikkoa kaikille, olette ihania!
 |
Vaikka se kauan odotettu talvi onkin jo tullut niin fiilistelläänpä vähän kesäsillä leiri kuvilla!
Kuva (C)Loti.N!
|
Mikä voisi olla hauskempaa kuin mennä ilman satulaa? Siinä on myös sen hauskuuden lisäksi se hyvä puoli, että ilman satulaa meneminen kehittää tasapainoasi ja tunnet hevosen liikkeet paremmin. Itse olen huomannut, että kun menen ilman satulaa niin itse huomaan paremmin minne suuntaan heppa tänään puskee tai minne suuntaan se on vino. Ja tietenkin oman vinouden pystyy tuntemaan hyvin ilman satulaa, nimittäin silloin ei ole satulan tukea, eli tälleen yksinkertaisesti ajateltuna sähän voit valua alas jos istut paljonkin vinossa. Hevosen askelpituuden ja tahdin pysty tuntemaan hyvin ilman satulaa. Ja jos et uskalla mennä ilman satulaa, hevosella on ihan liian kova selkä (on tullut koetttua sekin) tai esim. jos et halua liata vastapestyjä ratsastushousuja (mulle aika tuttu juttu heh) niin silloin jos hevosella on karvasatula niin mene sellaisella (ilman jalustimia).
2. Ratsastusta valkoisten aitojen sisäpuolella
Mun mielestä on hauskaa ns. kuvitella ratsastaa valkoisten aitojen sisäpuolella. Jos kaikille käsite ei ole tuttu niin tarkoitan, että on kiva ratsastaa kouluratsastusrataa vain käynnissä. Netistä löytyy paljon erilaisia ja eritasoisia kouluratsastusratoja. Silti ei välttämättä ole fiksua ottaa rataa jossa on vaikkapa laukkapiruetti, vaikka siihenkin kohtaan voisi jotain improvisoida. Ja tietysti voit keksiä radan itse. Jos olet joskus yli vuosi sitten opetellut jonkun kouluradan niin hyvin, että se on syöpynyt muistiisi ja muistat sen vieläkin kuin eilisen (heh tämäkin tapahtunut minulle) niin sellainenhan on hyvä ratsastaa! Yksi hyvä tapa on myös se, että jos sinulla on koulurata opeteltavana tuleviin koulukisoihin, niin voit alkaa treenaamaan sitä/osioita siitä jo käynnissä. Hakea siihen rataan vähän pientä tuntumaa.
Jos radassa lukee esim. KM: Harjoitusravia, X:n kohdalla noin 5m käyntiä. Niin voit tehdä esimerkiksi niin, että se kohta kun pitää mennä harjoitusravia niin menetkin sen keskikäynnissä, X:n kohdalla n.5m kootumpaa käyntiä tai seis. Toinen esimerkkini on, että jos radassa pitää laukata keskiympyrä, niin voit keskiympyrälle lisätä vähän avoa, sulkua, vastataivutusta, asetusta sisään tai ulos, pohkeenväistöjä, ihan mitä vaan keksit.
Yksi mun lemppareista on Nuorten hevosten kenttäratsastusohjelma 2009 (HeB) ja jos haluutte käydä tsekkaa niin tässä ois linkki.
3. Puomien yli
Jos kouluradan ratsastus ei ole juttusi, vaan olet enemmän vaikka estepainotteisempi kuski, niin puomienkin ylitys on hauskaa! Siinä kehittyy vähän oma silmä ja siinä oppii mm. laittamaan puomit oikeisiin etäisyyksiin. Se on sinulle että hevoselle mukavaa vaihtelua. Mietin, että miksei käynnissä voisi mennä sellaisia pieniä (n.20-30cm ) helposti käynnissä ylitettäviä kavalettejakin. Siinä saisi heppakin mukavaa jumppaa. Voit myös rakentaa pienen puomiradan, jossa voi olla esimerkiksi joitain kouluratsastus liikkeitä mukana. Tässä sellaisesta vastaavasta esimerkki:
 |
| saatte nauttia mun upeista piirtotaidoista, mutta kuvaa klikkaamalla näät sen isompana! |
Ne ihan pienet ja lähes huomaamattomat asiat, jolle ei aina jaksa tehdä mitään ovat ne tärkeimmät asiat. Hevonen kulkee paremmin, kun saat hienosäädettyä pikkuasiat kuntoon. Kaikilla hevosilla ja ratsastajilla on omat heikkoudet. Kun itse istut selässä pidä huoli itsesi pienistä asioista. Varmista, että nyrkit on kiinni, pystyssä, samassa tasossa ja tarpeeksi muttei liian lähellä toisiaan. Katse eteen, ei alas. Selkä suorassa ja hyvä ryhti, hartiat samalla tasolla, käsivarressa noin 90asteen kulma (eli käsi ei ole suorana!).
Käyntityöskentelyssä on aikaa korjata omia virheitä, parantaa istuntaa ja sitten siirtää sitä hyvää istuntaa seuraaviin askellajeihin. Voit myös pyytää jotain kaveriasi esimerkiksi huutamaan kentän laidalle, että "nyrkit pystyyn" tai "muista katse", sillä jos lihasmuistiisi on syöpynyt se, että tykkäät tuijotella hepan niskaa (niin kuin omalla kohalla) niin menee kauan ennen kun lihasmuistiin syöpyy se uusi käsky "katse eteen".
Käynnissä myös on hyvä testailla istunnan merkitystä, esimerkiksi mitä tiiviimmin istut niin loppujen lopuksi hevonen pysähtyy kun se ei voi enään lyhentää tai koota käyntiä. Muista myös, että suurin osa hevosista on herkkiä, herkkyys täytyy löytää ja sitä täytyy osta käyttää. Eli mun vinkki siihen on pysäytä hengittämällä ja lähde liikkeelle hengittämällä. Kyllä se siitä!
5. Kovalta kentältä pois
Aina ei vaan jaksa mennä kentällä, mutta silloin voi avata portin ja lähteä virkistäytymään mastoon tai vaikkapa pellolle. (Muista kysyä tietysti hevosen omistajan lupa jos hevonen ei ole omasi, jos menet jonkun muun maille kysy maiden omistajalta lupa saako hänen maillaan ratsastaa!) Myös leveällä metsätiellä voi ratsastaa pohkeenväistöjä, pellolla voi ratsastaa koulurataa. Voisinpa melkein sanoa, että vain mielikuvitus on rajana. Mutta toki, maastossa ja pellolla voi myös mennä muutakin kun käyntiä, riippuu tietysti pohjasta ja siitä millaisella liikutuksella hevonen on. Eli jos hevonen on pelkällä käyntiliikunnalla niin sitten sitä käyntiä. Mutta metsän siimeksissä tai laajoilla sänkipelloilla on ihanaa viettää aikaa ja ihailla maisemia mukavan ratsun selästä. Muista nauttia joka hetkestä!
Toivottavasti saitte jotain irti näistä mun viidestä vinkistä, muistkaa myös että näitä voi yhdistellä! Voit ratsastaa koulurataa vaikka ilmansatulaa tai keskittyä istuntaan metsäpolulla. Tärkeintä on, että nautitte ratsastuksesta ja hetkistä heppaystävienne kanssa. Hyvää keskiviikkoa kaikille, olette ihania!
Ehkä hieman vanha tekti mutta noh, auttoi todella paljon! Sovellan tästä ja muista käyntityöskentelyteksteistä kepparikerhoon tuntikokonaisuuden (oma jalka telottuna ei viitsi muitakaan laittaa rasitukseen) ja näistä on tosi mukava soveltaa sinnekin! Kiitos!❤
VastaaPoista