#191: Koulukiusaaminen
Johdanto
Koulukiusaaminen on koulumaailmassa aina läsnä, joka päivä, jonkun oppilaan kohdalla. Ja se on ikävää. Se ei ikinä lopu, tai siltä se ainakin tuntuu. Mutta miksi se on aina läsnä? Ehkä ihmiset ovat sellaisia, että erilaisuutta ei arvosteta. Lapset varsinkin osaavat olla julmia. Jos poikkeat joukosta, olet outo ja uhri. Jos taas et poikkea, olet matkia ja uhri. Mitä pitäisi olla, jotta ei kiusata? Olla olematta? Miksi se on näin? Se on niin epäreilua kuin vain voi olla. Silti suljemme silmämme ja kävelemme vain ohi. Me muut emme puutu tarpeeksi ja se on ongelma. On niin monta eri näkökulmaa, yhdellä tarinalla monta eri sovitusta. Mitä se vaatii, jotta heräämme, avaamme silmämme ja autamme, emme jätä yksin, emme kiusaa. Vaatiiko se oikeasti sen, että kiusatun on niin huono olla, että äärimmäisessä tapauksessa päättää riistää oman henkensä, kun pakotietä ei enää ole?
Koulukiusaaminen
Koulukiusaaminen nimensä mukaisesti tarkoittaa kiusaamista, joka sijoittuu kouluun tai muuhun oppilaitokseen. Se on rikos, jossa tarkoituksellisesti sekä suunnitelmallisesti muun muassa vahingoitetaan toista, erotetaan leikeistä tai nahistellaan. Se voi olla yksilöllistä tai yhteisöllistä. Nykyään koulukiusaamista ilmenee myös netissä etenkin sosiaalisen median kautta. Itse olen tehnyt havainnon, että koulukiusaamista ilmenee somen lisäksi enemmän henkisenä kiusaamisena, kun taas menneisyydessä koulukiusaaminen on ollut hyvinkin fyysistä kiusaamista.
Koulukiusaaminen voi aiheuttaa ja yleensä aiheuttaakin kiusatulle muun muassa traumoja, itsetunnon alenemista, huonoa oloa henkisesti, joka taas voi pahimmassa tapauksessa johtaa itsetuhoisuuteen ja/tai masennukseen. Kiusattu joutuu kokemaan hirveää henkistä ja/tai fyysistä kipua, joka jättää häneen syvät arvet. Ja ne arvet tulevat säilymään läpi koko elämän.
Koulukiusaaja puolestaan kiusaa oman huonon olon vuoksi. Hän ei satuta itseään (todennäköisesti), vaan kohdistaa ulkopuolisiin oman huonon olonsa. Huono olo on helppo kohdistaa heikkoon, muista poikkeavaan, ujoon tai erilaiseen ihmiseen kuin muut. Kiusaajien huono olo voi johtua esimerkiksi vanhempien avioerosta tai kotona on asiat muuten vaan huonosti. Yksi syy voi olla, että kaveritkin kiusaa, joten minäkin kiusaan, en halua olla ulkopuolinen. Tutkimukset osoittavat, että lähinnä kiusaajilla on suuri esittämisen tarve, joskus heillä voi olla psyykkisiä ongelmia.
Kiusaajilla on perinteisiä syitä kohdetta valitessaan. Kiusattu voi olla ylipainoinen, hiljainen, hyvä koulussa, käyttää erilaisia vaatteita kuin muut, erilainen puhetyyli, kehitysvammaisuus, anatominen poikkeus, etninen tausta ja kiusatun perheen olosuhteiden poikkeavuus. Näitä “syitä” on monia ja kaikki ne ovat väärin. Eettisen ongelman tästä tekee se, että minkään etiikan mukaan se ei ole oikein, se on aina väärin, kukaan ei ansaitse tulla kiusatuksi. Kiusaaminen on myös Raamatun arvoja vastaan. Se rikkoo Rakkauden kaksoiskäskyä sekä Kultaista sääntöä.
Näkökulmista
Koulukiusaaminen on monimutkainen asia, miksi? Koska yhdestä tapauksesta tulee monta tapausta. On monta näkökulmaa ja monta eri tarinaa yhdelle tapahtumalle. Mikä niistä sitten on oikein?
“Näin, kun hän vietti paljon aikaansa yksin.”
“Mut ollaan feidattu.”
“En oo huomannu mitää, emmä oo tehny mitää.”
“Ei minulle ole tästä kerrottu.”
Ensimmäisenä on täysin ulkopuolisen henkilön kommentti. Tämä henkilö ei ole kiusatun kaveri tai edes tuttu, he käyvät vain samaa koulua. Toinen kommentti on kiusatun, uhrin. Hänet ollaan jätetty yksin. Kolmas kommentti tulee kiusatun entisestä kaveriporukasta eräältä henkilöltä. Viimeinen kommentti kuului opettajan suusta.
Miksi otin yksin jäämisen esimerkiksi? No, koska onko se kiusaamista? Onko se syrjintää? Jos sinut jätetään yksin vai oletko se sinä joka jäät yksin? Alakoulussa oli KiVa-koulu kampanja. Se oli huomaamaton eikä sitä juuri käytettykään. Palataan tähän vielä lisää myöhemmin, mutta siis pointtini on se, että alakoulussa kiusaamiselle oli oma määrite. Ja se määrite meni niin, että jos kerran tönäistään tai kerran sanotaan jotain ilkeää, se ei ole kiusaamista. Jos se on jatkuvaa se töniminen tai ilkeän puhuminen, niin silloin se on kiusaamista. Onko siis yksin oleminen kiusaamista? Se riippuu näkökulmasta. Jos jäät itse yksin tarkoituksella ja omasta halustasi, se ei mielestäni ole, mutta jonkun muun mielestä voi olla. Mutta jos sinut jätetään, muut ovat ringissä, eivät päästä sinua sisään. He mulkaisevat vain ja jälkeenpäin he, joita luulit kavereiksesi, puukottavat selkään eivätkä ole “tehneet mitään”. Kiusaaminen ei ole yksi sivuista, se on koko kirja. Se ei ole yhtä yksinkertaista kuin pyörällä ajo. Pyörällä ajaessa on yksi asia, jotta pyörän saa liikkeelle ja toinen asia kun haluat pysäyttää sen. Kiusaamisessa voi olla monta asiaa, monta ihmistä, monta persoonaa tarinoidensa takana, jotka kohdistavat kaiken yhteen. Kiusaamista on vaikeampaa pysäyttää kuin pyörää.
“Juu, kyl mä oon jotai huomannu. Asun siin Nikin lähel. Juu, oon nähny kun hän kävelee himaa ja se sama porukka ain tulee. Ne on ne samat jätkät. Tönäsee maahan ja potkasee pari kertaa kovaa mahaan. Vähän kuristaa ja lyö.” - Nikin naapuri, ulkopuolinen puolueeton.
“Emmä haluu puhuu täst, se aiheuttaa enemmä ongelmaa. Sanotaanko näin et katoppa tätä mustelmaa mun mahas.” - Kiusattu, Niki.
“Ei me olla tehty mitää. Ei me ees tunneta ketää Niki nimist.” - Nikin kiusaajat.
“Olen kyllä huomannut Nikissä joitain mustelmia. Hän on aika hiljainen ja ujo poika. Kohtelias nuori.” - Nikin luokanvalvoja
Otetaan nyt enemmän fyysisen kiusaamisen esimerkki kuvioihin, jotta näkökulmat tulevat selkeämmin esiin. Kun alamme analysoimaan tätä tapahtumaa, täyttääkö se kiusaamisen kriteerit? Mielestäni kyllä, koska se on jatkuvaa ja siinä aiheutetaan fyysistä kipua uhrille. Tässä ulkopuolinen henkilö kertoo mitä tapahtuu, muttei itse puutu siihen. Tilanteen uhri, Niki on sulkeutunut, hän ei halua kertoa. Useasti uhrit eivät halua kertoa siitä, että heitä kiusataan, koska he luulevat sen vain pahentavan asioita. Kun Nikin kiusaajat kommentoivat asiaa, he eivät ole tehneet mitään. He eivät edes tunne ketään Nikiä eli he eivät myönnä kiusaavansa Nikiä ja/tai he eivät tunnista sitä, että he kiusaavat. Viimeinen kommentti on Nikin luokanvalvojalta, joka ei ole asioista perillä. Tämän takia koulujen sekä muiden oppilaitosten pitäisi panostaa siihen, että vaikka kerran kuussa oppilas juttelisi oman opettajansa/luokanvalvojansa kanssa asioista, että tiedostaa missä mennään. Mutta onneksi koulukiusaaminen on vähentymässä. Löysin nimittäin vuodelta 2017 tutkimustietoa. Siinä tuli ilmi, että 76% Helsingin peruskoulujen yläkoulussa opiskelevista ei ollut lainkaan kokenut vuoden 2017 aikana koulukiusaamista. Positiivista on, että opiskelun toisella asteella koulukiusaamista oli vielä vähemmän: lukiolaisista 91% ja ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevista 87% eivät olleet kokeneet lainkaan kiusaamista vuonna 2017. On ihanaa, että tilanne alkaa olla näinkin hyvä.
Koulukiusaaminen on kaikista näkökulmista väärin, uskonnollisista, ihmisten näkökulmista ja eri etiikan näkökulmista esimerkiksi. Mutta haluan täydentää, että suurimman osan kiusaajan mielestä se on oikein. Moni kiusaaja on myöhemmin aikuisiällä viimeistään tajunnut ja katunut nuoruuden tekojaan. Monien eettisten näkökulmien mukaan kiusaaminen on väärin.
Tarkoitusetiikassa teko on oikein, jos tarkoitus on hyvä. No, kenen mielestä kiusaaminen on hyvä asia? Onko kiusaamisen tarkoitus muka hyvä? Ei, eli silloin tarkoitusetiikka on kiusaamista vastaan.
Seurausetiikassa teko on oikein, jos on hyvät seuraukset. Kiusaamisella ei ole ikinä hyvät seuraukset, päinvastoin. Monesti kiusatuille tulee traumoja, sekä muita oireita kiusaamisesta. Eli seurausetiikka on kiusaamista vastaan.
Velvollisuusetiikassa teko on oikein, jos se täyttää velvollisuuden tai normin eli säännön, ohjeen, käskyn tai kiellon. Itse tulkitsen, että myös velvollisuusetiikka on kiusaamista vastaan. Nimittäin, monissa säännöissä lukee “Älä kiusaa”, joka on myös käsky että kielto.
Myös eri arvot ovat kiusaamista vastaan. Kiusaaminen rikkoo muun muassa hedonistisia, eettisiä ja egologisia arvoja. Hedonistisiin arvoihin kuuluvat onni, mielihyvä, ilo, nautinto ja aistillisuus. Koulukiusaaminen ei edistä tai toteuta mitään edellä mainituista. Se ei tuota iloa tai nautintoa. Eettisiin arvoihin kuuluvat hyvyys ja moraalinen oikeus. Kiusaaminen ei ole millään lailla hyvää eikä se edistä moraalista oikeutta. Egologisiin arvoihin kuuluvat omanarvontunto, itsekkyys ja oma etu. Kiusatulle kiusaaminen alentaa omanarvontuntoa, itsekkyyttä sekä omaa etua. Kiusaajille kiusaaminen edistää omaa etua jollain tavalla sekä itsekkyyttä. Silti itse tulkitsen, että egologiset arvot ovat kiusaamista vastaan.
Kristillinen etiikka on vaikeaa etiikka. Se vaatii ihmiseltä paljon, ja sen takia kaikki eivät pysty siihen. Se mikä tekee kristillisestä etiikasta vaikeaa on se, että se ei tyydy vain sanomaan, älä tee pahaa. Se haluaa korostaa voimakkaasti hyvän tekemisen tärkeyttä ja pyrkii kieltämään pahan tekemistä. Sinun tulee rakastaa muita ihmisiä kuin itseäsi, myös vihollistasi. Koulukiusaaminen on siis hyvinkin ristiriidassa kristillisen etiikan kanssa.
Ja kuten aiemmin mainitsinkin, kiusaaminen rikkoo Raamatun arvoja ja etiikkaa. Raamatun etiikan tunnetuimmat periaatteet ovat Rakkauden kaksoiskäsky, Kultainen sääntö sekä Kymmenen käskyä.
Rakkauden kaksoiskäskyssä ilmaistaan, että ihminen rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Kiusaajat eivät tätä noudata, tai niin en usko. En tiedä heidän rakkaudestaan Jumalaa kohtaan, mutta en usko, että he kiusatessaan asettuisivat samalla kiustaun näkökulmaan. Tällä tarkoitan, että kiusaajat saattavat rakastaa itseään, mutta eivät todennäköisesti uhriaan. Tai sitten heidän rakkauden osoituksensa on erikoista. Mutta, voi myös olla, että kiusaajat täyttävät Rakkauden kaksoiskäsky muotin täydellisesti; he purkavat omaa huonoa oloaan kiusattuun ja haluaisivat itse olla kiusatun paikalla. En tiedä, enkä ole psykologi, mutta tämä voisi olla yksi vaihtoehto, vaikkei se järin järkevältä kuulostakkaan.
Kultainen sääntö puolestaan on vähän samaa maata kuin Rakkauden kaksoiskäskykin. Se kehottaa ihmisiä tekemään samalla tavalla muille, kuten haluaisi itselleen tehtävän. Tai olemaan tekemättä sellaista, mitä ei haluaisi itselleen tehtävän. Kuten aiemmin mainitsin, kiusaajat joka täyttävät tämän muotin tai eivät. Tällä meinaan, että kiusaajat haluavat tulla itse samalla tavalla kohdelluiksi miten he kohtelevat kiusattujaan. Tai yksi vaihtoehto on, että heihin, kiusaajiin muut (esim.vanhemmat) purkaavat agressiivisuuttaan, jolloin kiusaajat purkavat sen helppoon kohteeseen, kiusattuun. Mutta vaihtoehtoja on monia ja ihmismieli on värikäs.
Kymmenestä käskystä koulukiusaaminen rikkoo näitä joitain käskyjä selkeästi, ja rikkovat niiden arvoa. Alkuperäisessä kontekstissaan käskyt edustavat sekä lakia, että moraalia, joita molempia rikotaan kiusaamisella. Perusopetuslain (628/1998) 29 § mukaan jokaiselle oppilaalle on taattava turvallinen oppimisympäristö. Tämä sama laki velvoittaa myös opetuksen järjestäjää laatimaan, toimeenpanemaan ja valvomaan suunnitelmaa. Suunnitelmassa oppilas suojataan väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä. Eli koulukiusaaminen on lain rikkomista. Kiusaaminen horjuuttaa kiusatun oppimista sekä turvallista oppimisympäristöä. Koulussa turvallisuus sekä viihtyvyys ovat laissa määrättyjä oppilaan perusoikeuksia. Myös moraalia, eli käsitystä hyvästä ja pahasta sekä oikeasta ja väärästä Kymmenen käskyn kannalta rikotaan koulukiusaamisella.
Your skin isn’t paper, don’t cut it.
Your face isn’t a mask, don’t hide it.
Your size isn’t a book, don’t judge it.
Your life isn’t a film, don’t end it.
Oma näkemykseni
Nyt kun olemme käyneet läpi vähän kaikkea koulukiusaamiseen liittyviä asioita. Nyt kun olemme saaneet käytyä läpi monien eri tahojen näkökulmia asiaan, haluan tuoda oman näkökulmani vielä tähän.
Olen sitä mieltä, että koulukiusaaminen on erittäin väärin, eikä kenenkään kuuluisi kokea sellaista. Kiusaamista esiintyy nykyään niin monissa eri muodoissa. Missä nykyään edes menee kiusaamisen raja? Se on jotenki haalistunut ja sotkeutunut. Mistä sitä tietää jos näkee, että nuoret nimittelevät toista onko se vaan pelleilyä vai ei? Entä jos tämän huomion kohde ei itse näytä sitä, tai sano ei? Ymmärrän sen, jos haluaa vaikka antaa kuvan, että se on pelleilyä ja pilaa, jotta saisi toisten huomion. Mutta hei, oikeesti, sen pitäisi riittää, että olet oma itsesi etkä kukaan muu. Ihmiset hyväksyvät sinut itsenäsi. Uskon siihen ja laitan toivoni siihen. Toivon hartaasti, ettei tarvitsisi joka päivä käydä mielessään läpi, että mitä mieltä muut ovat sinusta. Niin ei voi elää. Täytyisi luottaa ihmisiin, mutta se on vaikeaa. Nimittäin, ihmisiä voi olla vaikea lukea. He näyttävät toista ja kuitenkin tarkoittavat toista.
Mistä se kiusaaminen sitten lähtee? Se voi lähteä pienestä väärästä eleestä vaikka. Tai siitä, ettet sano moi. Ainakin tyttöjen maailmassa siitä tulee helposti draamaa. Draama voi taas yltyä syrjinnäksi, joka on kiusaamista. Musta tuntuu siltä, että ennen kun maailma ei ollut niin laajakatseinen mitä tänä päivänä, oli vain henkistä ja fyysistä kiusaamista. Onhan sitä vieläkin, mutta nykypäivänä lisäisin näihin kahteen “pääryhmään” kolmannen: sosiaalisen median. Se on nykypäivänä paikka, jossa kiusaamista tapahtuu joka ikinen sekunti. Miten se nyt sitten liittyy tähän koulukiusaamiseen? No, esimerkiksi monilla ala-asteilla on vielä olemassa käytäntö, ettei älypuhelinta saa käyttää kouluaikana, joka on mielestäni hyvä. Kun ala-astelaiset pääsevät koulusta ja kaivavat puhelimensa esiin, kuuluu vain “ping, ping, ping” kun viestejä satelee. Toisille tulee ilkeitä viestejä ja toiset taas lähettävät niitä. Olen pannut merkille, että yläasteikäisillä on nyt tällä hetkellä kuumin juttu Sarahah- sekä Tellonym-sovellukset, jotka ajavat samaa asiaa mitä Ask.fm, joka oli hitti pari vuotta sitten. Kaikki nämä ovat sellaisia joihin voi anonyymisti kirjoittaa jotain. Ask.fm oli (ja on vieläkin) paikka, jonne itsessään vastattiin. Nykypäivän Sarahah- ja Tellonym-sovellukset eroavat siten, että esimerkiksi Instagramiin tai Snapchattiin laitetaan linkki esille ja vastataan Instagramin “instastoryyn” tai sinne Snapchatin MyStoryyn. Olen itse nähnyt, että niihin tulee hirveästi negatiivista kommenttia. Toiset ovat niin kateellisia toisille, eikä ole parempaa tekemistä kuin arvostella toisia julmasti. Onneksi Instagramiin on tullut päivitys, jossa pitää kertoa oma ikä. Alle 13-vuotiailta suljetaan heidän Instagram-tilinsä. Tämä on hyvä tapa edistää nettikiusaamisen, tai sanotaanko some-kiusaamisen, etenemistä.
Omalla kohdallani on myös esiintynyt kiusaamista. Olen ollut uhri ja sivustakatsoja. Olen ollut kohteena ja olen ollut tekemättä mitään, kun olen nähnyt kiusaamista. Omalla kohdalla kiusaaminen on ollut somessa, juuri edellä mainituissa Ask.fm-, Sarahah- ja Tellonym-sovelluksissa, sekä syrjintänä ja pienimuotoisena nimittelynä. Olen myös ala-asteella, sekä yläasteella aiemmissa kouluissani nähnyt kiusaamista. Silti en ole siihen puuttunut. Ja miksi? Se on niin tyhmää, ettei puututa, enkä ole tyytyväinen siihen. Olisin voinut estää kiusaamista. Ja monet ääritapauksetkin olisivat olleet tapahtumatta, jos joku olisi mennyt väliin. Kiusattuja ihmisiä olisi varmasti vielä elossa, jos oltaisiin puututtu ja menty väliin.
On silti turha alkaa jossittelemaan ja mieluummin kannattaa keskittyä tulevaisuuteen. Mielestäni pitäisi edistää koulun ja kodin yhteistyötä, kouluissa pitäisi alkaa puhumaan enemmän koulukiusaamisesta ja aloittaa hankkeita, pitää kursseja. Se vaatii resursseja, mutta uskon, että se pelastaa ihmisiä henkiseltä helvetiltä. Alakouluissa pitäisi edistää KiVa-koulun toimintaa, minkä mainitsin aiemmin. Kun itse olin alakoulussa, ei meillä ollut hirveästi mitään toimintaa KiVa-koulu kampanjaan liittyen. Se oli aika olematon. Ja paljon on pyörinyt myös ympäri Suomen, ellei ympäri maailman, sellainen paperijuttu. Paperi otetaan käteen, opettaja käskee rypistää sen ja talloa sen. Sitten paperi pitää avata mytystä ja suoristaa. “Mitä näette?”kysyy opettaja. Edessä on ryppyinen, likainen ja rikkinäinen paperi. Opettaja sanoo: “Näin käy kun kiusaatte. Kiusaaminen jättää syvät arvet, eivätkä ne häviä koskaan.” Luokassa lasten ilmeet kertovat paljon. Mutta tehoaako se? Ehkä viikon tai kaksi, muttei pitkään. Mielestäni pitäisi saada uusi vastaava juttu, joka oikeasti herättää ihmiset ikiajoiksi avaamaan silmänsä. Avaamaan silmänsä, ettei ne mene enää ikinä kiinni, kun ne näkevät kiusaamista. Ne eivät kävele ohi, vaan pysähtyvät, kysyvät ja puuttuvat. Pienikin muutos voi pelastaa elämän. Sitä mieltä minä olen.
Yhteenveto
Kun laitan kaiken tekstini pähkinänkuoreen, haluan sanoa, että älä kiusaa. Kiusaaminen ei kannata, se tuottaa kaikille osapuolille vain haittaa. Minkään etiikan tai kirkon tai kadulla vastaantulevan ihmisen mielestä kiusaaminen ei ole oikein. Kiusaaminen on väärin kaikenlaista ihmisarvoa kohtaan ja se rikkoo ja painaa maanrakoon. Se tuhoaa elämän ja se voi tappaa. Niinpä, ennen kuin kirjoitat, ennen kuin puhut, ennen kuin teet, mieti kaksi kertaa mitä olet tekemässä. Kiitos, olen puhunut.
Lähteet
Kuva tyttö :https://www.pexels.com/photo/black-and-white-black-and-white-depressed-depression-568025/ - poimittu 17.4
tutkimus - koulukiusaaminen vähentymässä - https://www.nuortenhyvinvointikertomus.fi/indikaattorit/turvallisuus/koulukiusaaminen - poimittu 6.5
raamattu ja etiikka - https://fi.wikipedia.org/wiki/Kristillinen_etiikka#Raamattu_ja_etiikka - poimittu 7.5
Perusopetuslaki (628/1998) 29 § - https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/59630/Pyhajarvi_Kirsi.pdf?sequence=1&isAllowed=y - poimittu 7.5
Hei!
Toivottavasti piditte tästä esseestä. Se oli tosiaankin 9.luokan kevään projekti uskonnossa, sen takia sisältää hieman etiikan termejä. En halunnut jättää niitä poiskaan, sillä mielestäni ne kuuluvat tähän ja ne antavat tekstille monipuolisuutta.
Näemme jälleen ensi postauksen parissa! :)
-Vilma
Kommentit
Lähetä kommentti