#90: Kun kerran se murtuu niin myös toisenkin
Moi. Eli tää postaus on vähän erilainen ratsastuspostaus mitä yleensä, sillä mulla kävi torstaina just sillee samallailla ku kolme vuotta sitten... "No, tämä tositarinamme alkaa ihanana lumisena torstai päivänä, kun Vilma, Loti, Tiitu ja kaksi aikusta lähtevät pellolle baanailemaan ekaa kertaa tänä vuonna." Ei vaa tosiaan, menin normitapaan torstain tallille, mun piti ridaa 2h mut kohtalo päättikin toisin. Eka tunti oli klo 16-17 ja toinen ois ollu mun oma tunti klo 19-20 ihan normaalisti. No ekal tunnil verkattii hepat kaikis askellajeis maneesis ennenku lähettiin pellolle. Ja meitä oli 5 tyyppii (2 aikuista, Loti, Tiitu ja mä) sekä kameran takana Kaisa. Kun hepat oltiin verkattu niin lähettiinkin pellolle. Otettiin pellolla ensin kaks kierrosta käyntiä ja ravia ennen ku alettiin ottaa laukkoja. Ekalla kerralla Doris ei oikee ymmärtäny et mihin kaikki oikee lähti, joten ekassa startissa jäätiin perälle. Kaikki suju hyvin, toisella startilla Doris