Rakkaat Nelijalkaiset

Aiemmin olen pohdin kouluratsastusta ja sen vaikutusta esteratsastukseen. Samassa postauksessa kerroin kuinka pienempänä halusin ammattikilparatsastajaksi, hyppäämään 160cm esteitä. Mutta nykyään olen "muuttunut" kouluratsastajaksi. Siihen oli myös syy miksi luovuin esteistä ja tykästyin kouluratsastukseen.    Esteet oli mulle kaikki kaikessa. Halusin hypätä isompaa ja isompaa, kehittyä ja kehittyä. Ja eikö me kaikki halutakin kehittyä siinä mitä me tehdään? Mitä käy jos kehitys loppuu seinään? Ja mulla kävi niin, mun esteratsastus loppu kuin seinään. Esteratsastus ei ollut enään niinkään sama asia ilman Dorista. Tunneilla alettiin mennä enemmän koulua ja mulla ei vaan ollut yksinkertaisesti sellaista hevosta jonka kanssa olisi ollut kiva hypätä. En väitä, että Rapsu, Balleriina, Elli tai Lordi olisi ollut huonoja vaihtoehtoja. Esimerkiksi Rapsu on mun luottoponi esteillä, ollut aina ja tulee aina olemaankin. Balleriinalla hyppäsin muutaman kerran, mutta en sillä ikinä rataa

Jaska ja Maisa ovat 1.v hyskymalamuutti sisarukset, jotka tykkäävät painia keskenään.  Moi! Ihanaa, että vihdoinkin se talvi nyt saapui tänne Etelä-Suomeenkin. Vihdoin pääsen järven jäälle luistelemaan, tätä on odotettu kauan! Tänä talvena ja seuraavinakin, jäälle pääsee myös meidän kahden hyskymalamuutin kanssa. Jaskasta ja Maisasta aletaan siis hiomaan vetokoiria ihan tälläiseen "kotikäyttöön" eli tähtäimessä ei ole kisoja tai edes suurempia vaelluksia. jaska Niin sanotut treenit ollaan aloitettu varhain, mutta kun meillä ei kokemusta ole yhtään vetokoirista niin aloitettiin pienistä asioista. Ennen jääkelejä Jaskaa ja Maisaa kävelytettiin joka päivä hihnassa ja kaulapannalla. Nyt pyritään koko aika siihen, että koirat ymmärtäisi sen, että kun on panta - ei vedetä. Kun on valjaat - vedetään. Maisa (eripari silmät) ja Jaska (sinisilmät)  Nyt kun pääsee jäälle niin ollaan tehty niin, että itse luistellaan ja koira menee edellä tai sivulla. Koiraa ei

Välillä sitä miettii, että millaista olisi elää ilman hevosia? Toki jos ei ikinä olisi edes istunut hevosen selässä eikä edes ns. ylivoimaisesti tykkäisi niistä, olisi niin monta eri vaihtoehtoa elää ilman hevosia. Eikä se välttämättä edes tekisi tiukkaa. Mutta jos nyt tällä hetkellä, kun on niin tykästynyt näihin isoihin nelijalkaisiin, jos ne multa vietäis pois niin tekis tiukkaa. Vaikka tykkäänkin yleisesti kaikista eläimistä, mutta hevosissa on se oma juttunsa. Ei niistä voisi noin vaan luopua. Ja itseasiassa, on multa viety mun rakkaita nelijalkaisia, se tekee tosi tuikkaa joka ikinen kerta. Mutta toisten hevosten avulla taas selviää eteenpäin.       Hevoset auttaa pääsemään yli toisista hevosista niin sanotusti. Esimerkiksi Virneksen pois menosta on sen verran aikaa, että olen ikään kuin päässyt siitä yli, silti olisihan se kiva jos Virnes olisi vielä täällä. Sitä hevosta voi vaan muistella lämmöllä. Doris auttoi niinä vaikeina aikoina kun Virnes lähti. Mutta kun Doris lähti, ei

Moi! Kun täällä Suomessa asutaan ja nämä säät ovat olleet koko syksyn ja talven vähän mitä ne nyt on sattunutkin olemaan (etenkin Etelä-Suomessa). Eli toisin sanoen, koko syksyn joulukuuhun asti sadetta ja marras-joulukuussa pikku pakkasia, jolloin kenttä menee ihan kovaksi. Nämä Suomen mukavat säätilat ovat olleet etenkin heille heppaihmisille hieman ikäviä, joilla ei sitä maneesia ole. Nyt pitkään kenttä (ja varmaan muutkin kentät ympäri Suomen) on ollut peilijäässä tai muuten vaan hirveän kova. Toisin sanoen, on ollut aikaa tehdä sitä käyntityöskentelyä. Käyntityöskentely on tärkeää, mutta se saattaa pitkästyttää varsinkin jos ratsastaa itsenäisesti ilman opettajaa/valmentajaa pitkäänkin. Itse menin elo-syyskuussa pari viikkoa putkeen lähes joka päivä käyntityöskentelyä. Se ei tosin johtunut siitä, että kenttä olisi ollut kova. Mutta nyt ollaan Hampan ja Ryskyn kanssa päästy työskentelemään ihan kunnolla käynnissä. Ja jotta käyntityöskentely ei menisi hirveän tylsäksi, mulla on pari

Miten sitä pienempänä halusikin vaan hypätä ja tulla maailman luokan esteratsastajaksi. Sekä unohtamatta haaveita ammattikilparatsastajasta korkealla tasolla. Onhan se hyvä olla unelmia, mutta pian mun pää pilvistä tippui takaisin maan tasolle, kun pääsin oikeasti valmentautumaan esteillä ja kisaamaan ratana 80-90cm korkeita esteitä. Ja sai vieläpä kunnon opetusmestarin, Doriksen, ison, ylvään ja kauniin tumman tamman, jolla oli kokemusta aiemmista kodeista yli metrin esteratojen parissa. Mietin, että kuinka pitkälle voitaisiinkaan päästä. Ja päästiinhän me Doriksen kanssa. Mutta silloin, kun aloin mennä Doriksella en tajunnut ollenkaan kouluratsastuksen merkitystä. Näin edessä vaan esteitä, jotka halusin ylittää. Mutta aloin pikkuhiljaa tajuamaan kouluratsastuksen tärkeyden. Kouluratsastus on kaiken pohja. Miten voi hevosen tuoda esteelle jos se ei esimerkiksi kulje suoraan, vaan ihan vinksinvonksin? Nyt tässä vuosien kuluessa olen alkanut enemmän ja enemmän keskittymään siihen he

Moi! Jaoin instagramiini (@virnesdoris) teille kuvan, jossa kerroin tekeväni tänne blogiin postauksen, jossa vastaan teidän lähettämiin kysymyksiin. Kysymyksiä tuli sopivasti, osa oli samoja, joten karsin pois kaikki samaa tarkoittavat kysymykset. Karsin myös ne, joita ei valitettavasti syystä tai toisesta voi julkaista/en tahdo omaa mielipidettäni kertoa. Mutta nyt pidemmittä puheitta kysymysten ja vastatusten pariin! ;) Maisa Esteratsastus vs kouluratsastus? > Käännyn kyllä kouluratsastuksen puoleen, nykyään menen enemmän koulua kuin esteitä. Tavotteita vuodella 2018 ratsastuksen suhteen? > Mulla ei varsinaisesti ole mitään tavotteita, pyrin keskittymään nyt kouluratsastukseen ja aion keskittyä paljon enemmän istuntaan, käsiini, katseseen ja pieniin apuihin. Oon huomannu, että teen vaan voltteja ja ympyröitä, joten nyt alan miettimään syvällisemmin sitä, että mitä hyötyä siitä voltista/ympyrästä on mitä teen? Ja miten se vaikuttaa hevoseen? Miten se vaikuttaa a

Suomenhevoset on oikeesti aika ihania. Ja ne osaa olla herkkiä ja taitavia. Jotenkin ennen  ajattelin pitkään, että itse olen ratsastaja, joka tykkää mennä edestä kevyillä puoliverisillä. Tämä ajatus syntyi ehkä siitä, kun olen saanut sellaisen yleisen kuvan suokeista, jotka ovat raskaita edestä ja/tai vievät sua ihan 6-0. Olin ehkä mennyt paljon kuvailemillani suokeilla, toki Virnes oli poikkeus. Ja tämä mun luuleva niin sanotusti väärä kuva  suokeista kumoutui osittain kun aloin mennä Hampalla. Hampasta paljastui ihan mahtavia piirteitä, niin omalaatuisia, ihania ja suokkimaisia. Se on vaan niin ihana ja symppis pappa! Sekä taitava, se on monesti yllättänyt mut koulupuolella että ihan maastossakin mennen ihan rauhallisesti. Tämä mun suokkien väärä kuva kumoutui kokonaan, kun pääsin ihanan ison suomenhevosen, Ryskyn selkään. En ikinä aiemmin ole ratsastanut niin herkällä ja niin edestä kevyellä suokilla. Rysky on aivan mahtava tapaus, kiltti ja herkkä. En ikinä aiemmin ole ratsastanut

Tänään tulee vähän erilaisempi postaus, postaus jota en ikinä ole aiemmin tehny, mutta haluan nyt kokeilla tehdä tälläisen. Lyhyesti; tämän postauksen ideana on siis se, että olen kysynyt pikku siskoltani 15 hevosaiheista kysymystä ja siis pikkusiskoni ei ole hevosihminen. Kysymyksiä kysellessäni ja hänen vastauksiaan ylös kirjoittaessani oli kyllä kieltämättä hieman huvittavia vastauksia joita suusta tuli ulos. Toivottavasti teillä tätä lukiessanne on yhtä hauskaa kuin mulla ja mun siskolla oli. Aloitetaan! 1. Mikä on säde?     > Se liittyy jotenkin hevosen jalkoihin. 2. Mikä on se hevosrotu, joka osaa tölttiä ja/tai passia?     > Öö, täysverinen, eiku ei. Öö varmaan Suomenhevonen? 3. Mitä tarkoittaa kun sanotaan, että hevonen on peräänannossa?     > No se on varmaan toinen nimitys hevosen sairaslomalle. 4. Miksi kutsutaan hevosmaailmassa valkoista hevosta? Entä kokonaan ruskeaa?     > Öö, valkoinen on blondi ja ruskea brune. 5. Onko falabella poni- vai