Rakkaat Nelijalkaiset

Hyrr! Nyt on ollut tosi kylmää, etenkin tänään! Tai oikeastaan tää -18℃ on kylmä verrattuna tähän nykyilmastoon, mutta verrattuna vaikka 10 vuotta sitten se oli ihan perus pakkanen. Ilmasto on lämmennyt sen verran, että -18℃ on kylmä, vaikka pukeutumiskysymyshän se on tuolla ulkona ollessa! Huomasin hyvin tänään miten jalat jäätyi kotiin kävellessä bussipysäkiltä, mutta tallilla ei jäätynyt ollenkaan kun laittoi 3 housut päällekkäin! Jos kerrospukeutuminen olisi harrastus, se olisi talvipakkasilla se lempijuttu. Mutta ei tullut kylmä kun meni ilman satulaa ja "penkinlämmitys" oli kunnossa! Näillä säillä suosin itse satulan jättämistä talliin. Oon nyt mennyt siis sunnuntaina (25.2) ja tänään ilman satula, rennosti ja rauhallisesti käyntiä ja ravia. Ollaan pysytty näissä Hampan rauhallisissa askellajeissa kylmyyden vuoksi (en halua hengästyttää heppaa kun on nyt niin kylmä) ja ihan itseni vuoksi, ettei tule jälkitauteja mun nuhasta ja yskästä (ne kummatkin kesti yli 2 viikkoa).

Nyt alankin olla jo sen verran terve, että pääsee takaisin tallille. Eilen ja tänään oon ollut ratsastamassa ja viikonloppuna menen myös. Mulla oli siis lähes 2vko taukoa tallilta ja on ollut tylsää! Tänne blogin puolellekin saa taas vähän ratsastus- ja tallipostausta ettei ihan mee tarinaksi. Eilen Hampan kanssa oli vähän nappulat hukassa, samoin tänään Ryskyn kanssa. (c)äiti  Eilen Hampan kanssa haettiin takas vähän sitä tuntumaa ja mentiin rauhallisesti, ihan oman kunnon takia. Alkukäyntien jälkeen aloitettiin molempiin suuntiin volteilla ja pysähdyksillä. Käynnissä Hamppa liikkui alusta alkaen hyvin. Ravin kanssa oli vähän ongelmia ja keskityttiin työstämään vasempaan kierrokseen ravissa. Ennen ravia keskiympyrällä työstettiin takaosaa, siirtelin sitä ulos ja sisään. Mentiin keskiympyrällä molempiin suuntiin ennen kunnon ravissa työstämistä. Ravissa saatiin vasempaan kierrokseen hyviä pätkiä, mutta vähän oli kiireinen heppa. Keskityttiin saamaan ravin tahtia maltillisemmaks

☆Tähtihevonen☆ Luku 3: Iloa ja surua kerrakseen Tiedättekö sellaisen tunteen, tunteen jota on vaikea kuvailla, mutta yksinkertaisesti siinä tunteessa olette tulessa. Olette tulessa riemusta, ilosta ja onnesta, mutta samaan aikaan olette epävarmoja ja peloissaan. Tämä tunne valtasi minut, kun pääsimme ensimmäistä kertaa täällä ollessamme äitini kanssa ulos nauttimaan auringon paisteesta. Elimme heinäkuun puoltaväliä ja laitumet olivat täynnä vihreää ruohoa. Kun minut päästettiin irti, lähdin niin kovaa kuin kintuista pääsin juoksemaan ja villiämään pitkin laidunta. Pian väsähdin ja päätin mennä takaisin äitini vierelle nauttimaan ihanasta auringon paisteesta ja maukkaasta ruohosta. Mutta en tiennyt, että pian tämäkin ilo loppuisi. kuva lainattu netistä Aika kului. Ilmasto viileni ja yhtenä päivänä kun minut vietiin ulos, maa oli valkoinen. En tiennyt mitä se oli, mutta se oli hauskaa ja pehmeää. Paksut valkoiset pilvet peittivät taivaan ja luulin, että nyt tuli loppu. Yr

☆ Tähtihevonen ☆ Luku 2: Onko meitä muitakin? "Automašīna", se sana oli kantautunut korviini muutaman kerran. En tiennyt mitä se tarkoittaa, mutta sitä sanaa nuo kaksijalkaiset oliot käyttivät. Huomasin myös, että missä yhteydessä he sitä käyttivät. He sanoivat jotain, missä oli juuri tuo sana ja osoittelivat edessäni kohoavaa isoa jotain asiaa. Se oli suuri, paljon suurempi kuin minä tai äitini tai nuo kaksijalkaiset. Niitä oli kaksi, toinen oli se suuri, mutta toinen oli pieni. Ne molemmat olivat elottomia ja niillä oli neljä pyöreää jalkaa. Olivatko ne kenties lajitovereita? Itseasiassa, eivät tainnut olla. Isommassa automašīnassa oli sisällä tila, kaksijalkaiset avasivat oven vetämällä sen alas ja ovesta paljastuikin joku silta. Se oli siis samaan aikaan ovi että silta, ihan kätevää. Silloin tajusin koko jutun, kuva alkoi hahmottua. Minun ja äitini piti mennä tuonne ylös. Ensin he ottivat minut ja minun piti kävellä tuonne. En suostunut, vaan laitoin täysillä vast

Opetuksetta vai ilman? Molemmissa on hyvät että huonot puolensa ja tällä viikolla huomasin ne. Olin keskiviikkona siis Vihdin Ratsutallilla tunnilla, torstaina menin Hampan itsenäisesti ja Ryskyllä sitten tuli Ryskyn omistaja antamaan hyviä vinkkejä ja neuvoja. Tänään oli tarkoitus mennä Hampan kanssa tunnille ja en vaan malttanut oottaa sitä, mutta kävipä todella ihanasti. Vastustuskykyni petti ja nyt oon kotona kipeenä... Keskiviikkona huomasin, että tavallaan se on tehnyt mulle hyvää, että oon saanut mennä itsenäisesti. Oon pystynyt keskittymään istuntaani, varsinkin kun on ollut viikkoja milloin on voinut mennä vain käyntiä tai vähän ravia. Suurimman eron huomaan käsissäni, enää ne ei ole alhaalla, vaan oon oppinut nostamaan ne ylemmäs ja pitämään ne siinä. Oon oppinut Ryskyn kautta, että miten hyödyllinen se istunta ihan oikeesti onkaan. Torstaina, kun Ryskyn omistaja tuli katsomaan mun ja Ryskyn menoa ja antamaan vinkkejä sekä neuvoja, niin tajusin, että miten tärkeää opetus

"Elämäni on ollut kuin esterata. On ollut pienempiä että suurempia esteitä, joita on tullut ylitettyä. Kaikesta olen yli päässyt. Välillä on puomit pudonnut ja esteet kolissut, mutta nyt olen päässyt esteratani päätökseen. Nyt saan rauhassa viettää eläkepäiviäni tällä vihreällä niityllä muiden hevosten kanssa.  Elämäni ensimmäiset kuusi vuotta esteradallani puomit putoilivat ja olin lähellä kaatua lopullisesti maahan, josta en ikinä enää olisi noussut. Kunnes näin valon. Hän pelasti elämäni ja yhdessä saimme kurkottaa tähtiin."   Heips! Päätin, että nyt tulee blogiin jotain uutta ja se uusi juttu on se, että tulen julkaisemaan tänne heppatarinan! Juttu toimii niin, että kerran viikossa tulee yksi osa/luku. Tarina on täysin itse keksimäni, en ole matkinut muilta ja tarinan ideana on se, että se kokonaan kerrotaan hevosen näkökulmassa. Kerro teille siis tarinan, että miten ujosta pienestä kaltoin kohdellusta tammasta tulikin esteratojen tähti. Tän tekstin aloituskappalett

Tällä viikolla Hampan kanssa on ollut jarrut hukassa ja ollaan menty vähän reippaasti. Keskiviikkona ja eilen lauantaina kun olen sillä mennyt niin ollaan keskitytty vähän purkamaan sitä energiaa, eli ei olla keskitytty tekemään mitään erikoisempia tehtäviä. Ryskyn kanssa ollaan otettu rauhallisesti, torstaina sen kanssa mentiin käyntiä ja ravia. Mutta oltiin eri kentällä kuin yleensä, niin näki muutaman mörön, silti säikähti vaan kerran. Pakkaset on tainnut lisätä vähän molempien heppojen energiatasoa (etenkin Hampan), mutta on se kiva että omalla moottorilla liikkuu! :D ke 31.1 Hampalla Aloitettiin käynnissä volteilla molempiin suuntiin ennen ravailua, mutta pien otettiinkin jo ravi mukaan. Ensin otettiin ravia vasempaan muutama kierros ja sitten oikeaan lisää kierroksia, jotta saatiin vähän puhtia pois. Ravattiin lähinnä uralla, koska siinä oli tasaisinta. Otettiin välikäynnit ennen kun siirryttiin seuraavaan juttuun. Kun oltiin sitä puhtia saatu vähän pois niin siirryttii