Rakkaat Nelijalkaiset

Moi! En ole pitkään aikaan kirjoittanut tänne. En tiedä miksi, mutta ehkei ole ollut mitään kirjoitettavaa tai kerrottavaa. Tosiaan voisi sanoa, että onni on kääntynyt. Tai se on ehkä vahva ilmaisu, haen sitä että kaikki ei ole ns normaalisti. Älkää saako väärää käsitystä, en ole lopettamassa Hampan tai Ryskyn vuokraamista tai mitään, mutta kun niillä molemmilla ei pääse ratsastamaan. Mutta se ei haittaa. Se ei haittaa siksi, koska ratsastus ole kaikki kaikessa. Tykkään muutenkin olla hevosten kanssa tekemissä kuin vaan selästä käsin. Niiden hoitaminen on myös ihan ihanaa. Vanha kuva Hampasta :) Rysky torstaina Rysky torstaina Tosiaan tällä hetkellä molemmat suokit on saikulla. Viime viikonloppuna pääsin mukaan kun mentiin Ryskyn kanssa klinikalle. Tän viikon torstaina kävin moikkaamassa sitä, harjasin sen ja kävelytin maastakäsin noin puoli tuntia. Voi olla, että ens viikolla sitä pääsee kävelyttää selästä käsin. Hamppa puolestaan lepäilee vielä enemmän paikoillaan ja

Aika lentää. Se on minullekin tuttu ilmaisu. Voin nimittäin samaistua siihen itsekin. Nyt on siis vuosi 2004. Olen täyttänyt juuri 6 vuotta. Tämän maan päällä olen elänyt 6 vuotta. Se on tuntunut ikuisuudelta. Varsinkin nyt, kun seison tämän polttavan auringon alla. Ilma tuntuu kuumemmalta kuin oma ruumiin lämpöni. Minut on sidottu, tiukalle. Ei vettä, ei ruokaa. Olen ollut näin jo tovin. Pian siirryn äitini luokse. Jalat ovat kuin huterat lahot kepit, jotka pettävät täysin minä hetkenä hyvänsä. En jaksa. Olen uupunut ja haluan vain... nukkua... Nyt mietitte varmaankin, että miten päädyin tähän? Mennään pari päivää taaksepäin niin kerron. Juttu meni näin, että oli ihan täysin normaali elämäni kurja päivä. Sain aamulla sen pienen annoksen ruokaa ja vettä. Sitten kun olin syönyt ja juonut, tuli ihmisiä. Toinen oli se niin kutsuttu omistajani ja toinen taas joku ihan vieras. He ottivat kaverini viereisestä tarhasta ja lastasivat rekkaan. Tiesin, että se on menoa nyt. Vaikka suuri hermos

Sunnuntaina 11.3 oltiin Hampan kanssa tunnilla. Nyt taas paljon viisaampina jatketaan! Eilen maanantaina 12.3 olin myös ratsastamassa Hampalla, tehtiin palauttavaa treeniä sunnuntain jäljiltä. Sunnuntaina aloitettiin tekemällä 20 minuutin itsenäinen alkuverkka. Työstin Hamppaa ensin käynnissä ja sitten vähän ravissa ennen kun mentiin tunnille. Tunnin kesto oli siis 30 minuuttia, mutta se vähän meidän osalta venyi. Kun oltiin tosiaankin verkattu kauemmalla kentällä siirryttiin meidän vakio kentälle, joka kuvassakin näkyy. Kerroin opelle, että mikä meijän probleema on, eli se oikea kylki kaarevilla reiteillä. Ensin sain näyttää molempiin suuntiin käynnissä ja ravissa meidän menoa. Sitten siirryttiin työstämään pääty-ympyrälle oikeassa kierroksessa. Aloitettiin ravissa ja saatiin hyviä neuvoja. Mun pitää enemmän painaa kantapäätä alas, jotta pystyn alapohkeella tukemaan kylkeä paremmin. Oikeassa kierroksessa käytettiin paljon epäsuoraa ohjasotetta ja se toimi. Ravityöskentely poikk

Maanantaina olin ratsastamassa Ryskyllä poikkeuksellisesti ja mentiin rennosti eteen-alas työskentelyä. Eilen jatkettiin Hampan kanssa ilman satulaa työskentelemistä ja päästiin työstämään lisää laukkaa! Hampan kanssa mennään sunnuntaina tunnille, tai ainakin yritetään. Ollaan oltu jo kaks kertaa menossa tunnille, mutta oon ollut kipee tai on ollut muuta menoa. Jospa nyt sitten päästäis tunnille. Silloin aion laittaa satulan ja katsotaan mitä eroa löytyy ilman satulaa ja satulalla menemisen välillä. Ryskyllä olen mennyt nyt kaksi kertaa estepenkillä ja siinä olen huomannut, että jalka pysyy hyvin  paikallaan kun on vaan tarpeeksi lyhyt jalustin. Maanantaina ei tainnut olla, sillä kevyessä ravissa sai kunnolla keskittyä pitämään jalan paikallaan. c.Kaisa.N Maanantaina liikkuttiin noin 45 minuuttia, ei tehty mitään ihmeellistä. Aloitettiin käynnissä volteilla ja ympyröillä. Jatkettiin sitten kevyessä ravissa molempii  suuntiin tehden voltteja ja ympyröitä. Ympyröillä annoin

Vitsit Rysky ja Hamppa molemmat on ollut tosi hyviä tällä viikolla! Tiistaina Hamppa oli super, josta aiemmin kerroinkin, torstaina Rysky oli myös ihan super ja eilen Hamppa oli jälleen ihan huippu super!! Eilen Hampasta kuoriutui kunnon kouluhevonen esille, mun hymy ylsi melkein korviin asti. Hamppa ei pitkään aikaan oo ollut noin hyvä ja laukassa se oli parempi kuin koskaan aiemmin! Tein päätöksen, että nyt meen Hampalla enemmän ilman satulaa, koska istun itse paremmin selässä ja itelle se on vaan luontevinta. Oon aina osannu ratsastaa paremmin ilman satulaa kuin satulalla. Jos silloin aikanaan Doriksen kanssa ois saanu vetää koulukisoja ilman satulaa, niin hepan liikkuminen ois ollu parempaa. Oon menny monilla eri hepoilla satulalla että ilman ja joka kerta kun oon jättänyt sen satulan talliin heppa muuttuu täysin ja oon silleen wou, osaan ratsastaa. Ja kelatkaa, mulle jäi lievä pelko pellolla menemisestä sen takia kun lensin ja ranne murtui, mutta nyt olin jopa ilman satulaa pellol

Rytinää ja ratinaa, maailma horjuu ja huojuu. Ympärilläni on pölyä, edessäni pahaa heinää ja ylläni pieni ikkuna, josta paistaa kuljetuskoppiin vähän valoa. Liike pysähtyy, vihdoinkin. En tiedä kuinka kauan matkustimme. Lastaussilta avattiin takanani ja sisään koppiin pääsi luonnon valoa. Silmiä kirveli hetken. Minut otettiin pois kopista ja katselin ympärilleni. Miksi tämä kaikki näyttää niin tutulta? Aivan, kuin olisin aiemmin nähnyt tämän kaiken. Silloin muistin ne kauhun hetket siinä pienessä loukossa äitini vierellä. Edessäni kohosi talli, pienempi kuin edellinen kotini, mutta suurempi kuin se jossa synnyin. Se ei ollut minkään värinen, ei juurikaan minkäänlainen. Katto oli koottu metallisista pelleistä, joissa ei ollut mitään väriä. Tallin seinät muistuttivat enemmän vanhan ladon seiniä, niissä ei ollut väriä vaan ne olivat sään ja vuosien harmaannuttamat. Tallin vieressä oli pieni tarha, johon minut vietiin. Aidat olivat sen verran huonossa kunnossa, että oisin voinut helposti