#192: LUKU 8: Kipu hellittää, onni kääntyy
Jatketaan pian siihen mihin viimeksi jäin tässä tarinassa Euroopan reissussa. Muistan aina kuin eilisen Jennyn silmien säkenöivän ja hänen kertovan reissusta. Oli siis vuosi 2009 ja tarkoituksena oli huipentaa koko reissu Italiaan joihinkin suuriin estekisoihin. Jenny suunnitteli pitkään ja hartaasti, mutta lopulta tuli siihen tulokseen, että olisimme Saksassa vain kuukauden, Tanskassa kolme kuukautta ja Italiassa kaksi kuukautta viimeistelemässä treenejä kisoja varten. Kisasimme myös ennen noita isoja Italian kisoja Saksassa ja Tanskassa. Suunnitelmamme muuttui täysin, kun Tanskassa ollessamme toukokuussa 2009 kävi se onnettomuus, johon tarinamme viimeksi katkesi. Eikö yleensä silmänsä avattua kaikki olisi kunnossa? Eikö se toimi niin? Niinhän sitä luulee, mutta kun avasin silmäni makasin edelleen tiellä. Sama aurinko poltti pilvien väistyessä ja kipu oli kova. En pystynyt, enkä halunnut liikahtaakkaan. Jopa hengitys sattui. Sitten hänen kastanjan ruskeat silmät katsoivat suoraan mi