Rakkaat Nelijalkaiset

Moikka! Tänään tein viikkopostausta ja kun sain sen valmiiksi, en ollut tyytyväinen tulokseen. Syynä oli se, että olin yrittänyt kirjoittaa sitä päivässä ja nopealla aikataululla. Silloin siitä ei tule yhtään mitään. Viikolla, nyt kun uusi arki on alkanut, huomasin, ettei päivässä riitä tunnit kaikkeen. Useasti meni tiukoille koulun  ja yhden harrastuksen, ratsastuksen kanssa. Siispä, aion pitää jonkun laista taukoa. En tiedä kauan se kestää ja niin pois päin, asiat on laitettava tärkeysjärjestykseen. Koulu on nyt ensi sijalla, jotta onnistun hyvin ja pääsen tavoitteisiini lukion jälkeiseen elämään, vaikka kaukaiselta se kuulostaakin. Silloin tällöin saatan julkaista jonkun postauksen jos siltä tuntuu, mutta en välttämättä. Blogia en poista, vanhojakin postauksia on kiva lukea ja niitä onkin kertynyt jo huimat 200 kappaletta. Näkemisiin!

Moikka! Tänään päästään pitkästä aikaa taas Viikko postauksesn pariin. Viime kerrasta onkin aikaa, mutta nyt vanha idea koki uudistuksen, jonka avulla siitä saa mielenkiintoisemman. Tässä postauksessa olen siis kertonut tämän viikon jokaisesta päivästä jotakin. Näitä kaikkea ei mun somessa näe tai kuule, joten Viikko postaus on kätevä tapa pysyä mukana mun menossa. Eihköhän aloiteta! Maanantai aamuna heräsin mökin vintiltä sängystäni iloisesti uuteen päivään. Ilmassa leijui hyvä mökin tuoksu, johon oli mukava herätä. Kapusin tikkaat alas ja menin syömään hyvää aamupalaa. Olimme siis saapuneet mökille iskäni, pikkusiskoni, pikkuveljeni ja Reetan kanssa sunnuntai-iltana noin kahdeksan ja yhdeksän välillä. Mulla oli kamera tietysti matkassa mukana ja nappasin kivoja kuvia mökkiympäristöstä sekä pikkusiskostani ja Reetasta. Opetin siskolleni kuinka käyttää kameraa ja hän otti musta ja Reetasta muutaman kivan kuvan.  Ja tässä olis kuvia, joita nappasin sunnuntaina.  Reetta