Minä

Moi, ja ihanaa, että olet löytänyt tiesi tänne blogiini!

Näppäimistö höyryten blogiin kirjoittelee...

Tämän blogi  ylläpitäjä olen minä, 17-vuotias lukiolainen Vilma. 

En tarkalleen muista milloin, mutta hyvin nuorena sairastuin koko elämäni kestävään tautiin: hevoskuumeeseen, jonka aiheuttajaksi arvioitiin 2000-luvun alkuvuosina kovalla puruvoimalla varustettua hevoskärpästä. Tapahtumapaikaksi tälle hyvin draagiselle tapahtumalle valikoitui nykyisin perheeni omistama mökki. Kesäisin mökimme pihamaa rajoittui (ja rajoittuu vieläkin) hevoslaidun. Kun ensimmäisen kerran pääsin hevosen selkään, se oli menoa sitten. Taudista tuli pysyvä, enkä kadu sitä koskaan. 

Luonteeltani olen ahkera - jaksan hinkata suitsia puhtaaksi vaikka koko päivän! Olen myös luotettva:  hoidan kaikki hevoset aina huolellisesti ja teen juuri niin kuin pyydetään. Muihin luonteenpiirteisiini kuuluvat muun muassa positiivisuus ja päättäväisyys - osaan ja pystyn kuitenkin antamaan periksi asioissa. 

Rakastan hevosia yli kaiken, mutta myös muut eläimet ovat lähellä sydäntäni. Meidän perheessä en ole ainoa eläinrakas, vaan kaikki muutkin ovat, ja se näkyy vahvasti elämäntyylistämme. Asumme "keskellä ei mitään", mutta ei kuitenkaan niin korvessa, ettei naapureita olisi. Pihallamme asustaa kaikki lemmikkipupumme, paitsi oma pupuni Limppu, joka asuu huoneessani. Kanat ja kukot asuvat omassa kartanossaan, isossa kanalassa. Tämän lisäksi sisätilat meidän ihmisten kanssa jakavat koirat, kissat sekä pari terraariossa asuvaa lemmikkihiirtä. 

Tässä olen minä ja modelkissa Sylvi (eli siis Sylvesteri).

Riiviö (jep, mulla on oma kana)  ja Limppu. 

Itse sanataiteilija vaihdissa...

Kirjoittajana rakastan käyttää metaforia ja kirjoittaa hyvin laajasti ja rönsyilevästi. Olen kirjoitustyyliäni monen monta vuotta hakenut, ja kaikki "tyyli testit" ovat kirjoittettuna ylös blogiin. Vanhoja postauksia on siis kieltämättä huvittavaa lukea, mutta osittain ne kyllä sattuvat sieluun. Tämä on verrattavissa siihen tilanteeseen, kun ensimmäistä kertaa meikkaa itselleen  kulmakarvat, ja siitä ne sitten pikku hiljaa muovautuvat omanlaisiksi (tai sitten eivät). Blogipostaukseni ovat siis kehittyvät meikkitaitoni...heh. Joskus vuoden 2014 paikkeilla esiteini-Vilmalla oli muutama muu blogi (heh, kyllä, pidin monta blogia yhtä aikaa), mutta ne olen jo (valitettavasti) piilottanut muilta (koska ne ovat vaan niin cringejä). 

Tämän blogin aloitin kesäkuussa 2016 nimellä liinaharjajatummatamma.blogspot.fi. Omaperäinen nimi tuli sen aikaisista hoitohevosistani ratsastuskoululla nimeltä Vihdin Ratsutalli. Tumma tamma kuvasi rakasta, mun once in a litetime -hevosta Dorista, ja liinaharja taas iki-ihanaa suomenhevosruunaa Virnestä.  Blogin aiheet pyörivät vahvasti hevosten ja ratsastuksen ympärillä, mutta jonkin verran on tullut avattua arkisia asioitakin tänne. Vanhemmissa postauksissa parrasvaloissa oli lähinnä Doris, sen aikainen heppakaveri, jolla ratsastin melkein kaikki ratsastustunnit parin vuoden ajan. Kisasimme tallin harjoitus- sekä seurakisoissa esteillä, joiden parissa myös ahkerasti valmentauduimme. Vahmemmissa postauksissa esiintyy joissain myös Virnes sekä  muita ratsastuskoulun hevosia. Nykyään parrasvaloissa säihkyy ihanat suomehevosruunat Hamppa ja Rysky. Molemmat ovat vuokrahevosiani, eivätkä omia. 

Se kaikista kiinnostavin osuus...

Ratsastushistoriani on hyvinkin pitkä, joten väsäsin teille hienon aikajanan.

2010: Elokuussa aloitin ratsastuksen, jee! Myöhemmin samana vuonna sain ensimmäisen hoitoponini, Rontin. Rontti-shetalanninponi nimensä mukaisesti oli ihan rontti, mutta hyvin opettavainen nuorelle heppahullulle.

2011-2013: Vuonna 2011 aloin hoitamaan Virnestä, liinaharjaista suomenhevosta. Parin vuoden ajan ratsastelin vain ilman tavoitteita, kunnes kesäkuussa 2013 osallistuin ensimmäisiin harjoitusestekisoihini Urpo-nimisellä ponilla. Tipuin verryttelyssä ja radalla, mutta nousin silti aina kyytiin, vaikka välillä piti pysähtyä ottamaan happea. Muistaakseni elokuussa 2013 talliin muutti suuri, kaunis, tumma tamma: Doris. Ihastuin tamman luoneeseen heti ja koulun jälkeen vietin lähes joka päivä tallilla aikaa hoitaen Dorista.

2014-2017: Aloin ratsastamaan Doriksella melkein jokaisella ratsastustunnilla. Doris oli kunnon estekonkari, jolta muun muassa opin, että esteen jälkeen ei lässähdetä satulaan, tai löytää itsensä kentän pohjalta. Valmentauduimme esteratsastuksessa ahkerasti parin vuoden ajan ja osallistuttiin lähes kaikkiin tallin harjoitus- sekä seuraestekisoihin. Vuosi 2017 ei mennyt kuin Strömsössä: alkuvuodesta mursin ranteeni jo toisen kerran, kun Doris vähän innostui pellolla. Kun olin parantunut, ehdin pari kertaa ratsastaa Doriksella, ennen kuin se jäi hyvin pitkälle sairaslomalle, joka päättyi marraskuun lopussa taivasmatkaan...

Elokuussa 2017 olin alkanut vuokraamaan Hamppaa.

2018-2020: Lopetin ratsastuskoululla ja aloin vuokraamaan Ryskyä ihan heti vuoden 2018 alussa. Hampan vuokraus jatkui siinä ohessa ihan normaalisti. Elokuusta lokakuuhun v.2018 vaihdoin takaisin ratsastuskouluun ja lopetin Ryskyn vuokrauksen, mutta kantapään kautta opin, että Rysky on oikeasti se hevonen, jolla haluan ratsastaa. Siitä eteenpäin, tähän päivään saakkaa olen molempien suokkien kanssa mennyt ja keskittynyt kouluratsastukseen, sekä tietysti hauskanpitoon!

Ja sitten vielä se yksi kiinnostava osuus: joskus silloin Doris-aikoina olin HeB-tasoinen kouluratsastuksessa ja esteratsastuksessa ratana rämäpää veteli korkeutta 80-90cm. Nykyään en enää hyppää esteitä, mutta puomeja menen kerran tai pari kuukaudessa. Kouluratsastuksessa taso on varmaan nykyään joku Pyska-Ö :D (tai ihan vaan Helppo-B).

Virnes <3

Doris <3

Hamppa <3

Rysky <3

(Ja kaunis lopetus...)

Siinä sitten on kaikki pähkinänkuoressa, pidemmittä puheitta tervetuloa lukemaan blogiani!