#185: Istunnan vaikutus ratsastukseen

Toukokuussa on ollut sitä jotain. Tuntuu, että parissa viikossa olen ottanut harppauksen kouluratsastuksessa. Olen myös oivaltanut, että miten paljon oma istunta ihan oikeasti vaikuttaa hevoseen. Täytyy olla jämäkkä, mutta rento. Ei voi puristaa pohkeilla tai istua kyyryssä. Myös oma arkkiviholliseni, katse, on jo menossa parempaan suuntaan. Edellisen virkkeen alku kuulosti kieltämättä hieman erikoiselta, eli sillä tarkoitin sitä, että vuosikaudet olen katsellut sinne hevosen niskaan ratsastaessani. Kun katse on niskaan (eli hieman alaviistoon) se vaikuttaa kaularankaan, joka vaikuttaa koko muuhun selkärankaan ja lantioon. Lantio taas vaikuttaa jalkoihin ja niin edespäin.  
   Itsekriittisyys kehittää, mutta liian itsekriittinen ei saa olla. Oma sopiva itsekriittisyyteni on johtanut mua muokkaamaan omaa istuntaa kohti oikeaa. Olen saanut hyvän opetuksen, mahtavan hevosen ja uusien saappaiden (heh) yhteen sattumasta paljon inspiraatiota ja motivaatiota kouluratsastusta kohtaan. Ehkä tällainen pieni lajinvaihto oli hyvä ratkaisu ratsastukseni suhteen - kouluratsastus on kaiken a ja o.

Tässä kuvassa näkyy Ryskyn ravin askeleen pituus hyvin, ja se kuinka pitkäksi olen sen vihdoin saanut. Kun olen alkanut ratsastamaan Ryskyä hieman enemmän eteen, ravi muuttuu paremmaksi niin sanotusti ja sitä on helpompaa työstää. Itselläni katse on oikeaan suuntaan, mutta muut ongelmat herättävät huomion. Jalka liian takana, liian lyhyt jalustin, ryhti, kädet... Mutta, liika itsekriittisyys tappaa motivaation ja inspiraation. Kuvassa olen juuri myötäämässä tai jo myödännyt sisäohjalla, sen takia käsi alhaalla. Myötääminen on hyvä juttu, jonka olen alkanut muistamaan käyttää. Olen oppinut käyttämään myötäämistä hyvinä hetkinä, ja heppa pysyy iloisena. Ja muuten, mulla on pieni ristiriita, jota olen pohtinut pari päivää. Kouluratsastuksessa kantapäätä ei periaatteessa kuulu painaa alas, vaan jalan kuuluisi levätä jalustimella. Jos teen näin, nykyisellä jalustin pituudella voisin vaikka hypätä. Mutta jos pidennän jalustinta, jotta jalka pystyisi lepäämään siinä, liikkuisiko jalka liian taakse? Aina silloin tällöin (kuten tässä kuvassa) jalkani seikkailee sille kuuluvalta paikalta pois.

Olen ylpeä, miten paljon paremmin pystyn nykyään istumaan Ryskyn laukassa. Molemmissa kuvissa ryhti on hyvä, katse menosuuntaan, kantapäät ei alhaalla vaan lepäämässä jalustimella, käsissä oikea kulma ja niin edelleen. Olen saanut tunneilta, jolla ollaan nyt Ryskyn kanssa käyty, hyviä vinkkejä omaan istuntaan sekä hevosen ratsastukseen. Ja hei, sunnuntaina on jälleen tunti, en malta oottaa!!

Hups, jalka tais liikahtaa vähän taakse!

Hän näki mörön.

Olen silti sitä mieltä, että tärkeintä on nauttia, pitää hauskaa ja tehdä koko sydämellä. Siitä ratsastus lähtee, siitä se koostuu ja siihen se ei tule ikinä loppumaan.

Ja tässä näkyy, kuinka muistan myödätä oikealla hetkellä.

Ihanat kuvat napsinut Kaisa.N! :D

Jaan tähän loppuun vähän vielä kuulumisia ja tietoa. Jatkossa laittelen enemmän ratsastuksista blogin instagramiin, silloin tällöin myös tänne. Hampasta ei ole täällä blogin puolella kauheasti kuulunut, sillä Hamppa on vielä sairaslomalla. En tänne ala jakamaan enempää informaatiota, mutta pidän teitä ajan tasalla. Ryskyn kanssa koulukiemurat jatkuu ja saappaat, jotka sain pari viikkoa sitten, ovat osoittautuneet erittäin käteviksi. Mutta hei, ensi kertaan ja hyvää alkukesän jatkoa kaikille!

Hamppa ja Hampan kesäasu :D