Rakkaat Nelijalkaiset

Huh! Eilen tallille lähtiessäni ajattelin, että mulla varmaan neljä tuntia menee, korkeintaan viisi. Toisin kävi, aika kului kuin siivillä ja huomasin olevani puoli yhdeksän kieppeillä kotona ja ennen kahta olin tallille lähtenyt. Aikaa kertyi huimat 6,5 tuntia kahden hevosen parissa! Flinkurin kanssa maastoiltiin ja pyörähdettiin kentällä, Hampan kanssa puolestaan pidettiin 1,5 tunnin kestoiset hikitreenit puomeilla ja kavaleteilla!

Tällä viikolla radiosta kuulin hyvän ilmiasun. "Kehumme paljon muita ihmisiä, mutta mitä jos hetkeksi pysähtyisimme kehumaan itseämme", suurin piirtein noin se meni. Ja se sai ajatukseni virtaamaan. Oivalsin, että hirveästi toisten ihmisten kehumisen lisäksi vertailemme itseämme toisiin ihmisiin. Sama pätee ratsastuksessa, vertaamme omaa ratsastustamme jonkun toisen ratsastukseen, ja vieläpä sellaiseen ratsastajaan, joka tyyliin on ollut hevosen selässä ennen kuin on osannut kävellä. Miksi meidän pitää verrata itseämme muihin ja ratsastustamme muihin ratsukoihin?

Heippa, pitkästä aikaa! Aika on jotenkiin vain lentänyt siivillä ja vuorokautena tunnit ovat loppuneet kesken, vaikka itselleni olenkin kovasti luvannut etteivät kaikki muu veisi aikaa pois bloggaamisesta. En ole aikoihin jakanut kunnon kuulumisiani tänne, joten nyt olisi vissiin korkea aika! Mitä mä olen tehnyt ja miten heppojen kanssa on mennyt kaksi viimeistä kuukautta? Kuva (C) Annika.N