Rakkaat Nelijalkaiset

Kun kuolaimella on ratsastanut yli 8 vuotta, toki satunnaisia kertoja harvakseen ratsastanut ilman kuolainta, on kädetön fiilis. Itse myönnän, että sorrun siihen huonoon tapaan, että ratsastan enemmän kädellä kuin jalalla. Kuolamiet siellä suussa ovat tuki ja turva, tuntuma. Kun ne kuolaimet otetaan pois, ja vaihdetaan tilalle hackamoret, kuolaimettomat suitset, miten se ratsastus sitten sujuu?

Kevät tuli nopeasti, ja niin tuli myös ihana kesä! Lämpöä ollaan jo saatu tässä toukokuun puolella rutkasti. Nyt lähipäivinä on kylmää ja sadetta pukannut, mutta se toisaalta oli odotettavissa.    Musta ei ole täällä blogissa mitään kuulunut. Voisin jopa kuvailla mun blogia tällä hetkellä aavekaupungiksi, sellaiseksi, jollaisia on aina villen lännen elokuvissa ja jossa sellanen risupallo pyörii tuulen mukana havainnollistamassa haukan kirkaisun kanssa yhdessä kuinka autio kaupunki onkaan.