Rakkaat Nelijalkaiset

Päivät menee jo sekasin. Luulin eilen, että on tiistai. Lauantaina luulin, että on sunnuntai.Viimeviikon maanantai tuntui sunnuntailta. Miksi näin? En itsekään tiedä, mutta luule, että osa syyllinen tähän päivien sekoittamiseen on unen puute ja arviointiviikko. Lukio ei ole ruusuilla tanssimista, se on työlästä, palkitsevaa ja mukavaa. Eräs ihana opettaja perjantaina sai mulle todella hyvän fiiliksen maantieteen koetta olevalla pohjatunnilla.Yksi suuri lukion plussa on hyvät ja kannustavat opettajat, jotka auttavat, jos et tajua jotain asiaa. Se on yksi syy, miksi joka aamu jaksaa nousta kouluun.

Tiedätte varmaan, että joissain uskonnoissa haetaan koko elämän ajan valaistumista ja kun se on saavutettu, se on upeaa. Kouluratsastuksessa koin viimeviikon lauantaina kaikista merkittävimmän valaistumisen koko kahdeksan vuoden ratsastushistoriani aikana. Olin siis Ryskyn kanssa itselleni uuden opettajan tunnilla. Tiesin ennen tunnille menoa, että istunta on tärkeää, mutten silloin vielä oikeasti tajunnut kuinka tärkeää se on. Istunta vaikuttaa ihan koko pakettiin. Voisin jopa sanoa, että siitä kaikki lähtee.

Sivustakatsoja näkee kuinka silmäni kimmeltävät katsellessani taitavaa ratsukkoa esterdalla. 1, 2, 3 ja hyppy. En pysty irroittamaan katsettani. Ajatukseni laukkaavat hevosen kanssa samaa tahtia. "Haluan olla yhtä hyvä. Haluan päästä esteratsastuksessa korkealle tasolle!"