#203: Unelmista ja tavoitteista
Sivustakatsoja näkee kuinka silmäni kimmeltävät katsellessani taitavaa ratsukkoa esterdalla. 1, 2, 3 ja hyppy. En pysty irroittamaan katsettani. Ajatukseni laukkaavat hevosen kanssa samaa tahtia. "Haluan olla yhtä hyvä. Haluan päästä esteratsastuksessa korkealle tasolle!"
Ja näin aivoissani muodostuivat ajatukset yli puolitoista vuotta sitten, kun ohjasin isolle okserille tummaa tammaa. Se hyppäsi hyvin, ja me olimme loisto pari. Doriksen kanssa kaikki oli mahdollista, myös tavoitteeni edetä esteratsastuksessa seuraavalle tasolle, eli tallin ulkopuolisiin kisoihin. Unelmoin jonain päivänä omistavani 140cm ratoja hyppäävän, kiiltävän ja sporttisen puoliverisen, jolta ei herkkyytä ja vauhtia puuttuisi. Unelmani oli hypätä korkeiden esteiden yli maailmanluokan kisaratsulla. Se taisi olla myös tavoitteenikin. Kun Doris jäi sairaslomalle keväällä 2017, viskasin tavoitteet nurkkaan ja keskityin vain silkkiturpaiseen tammaan. Sen lempeää katsetta en ikinä unohda. Siitä kirjoittaminenkin on vaikeaa. On uskomatonta miten Doriksesta tulikaan mulle niin rakas. Esteratsastus ei enää ollut sama ilman sitä, ilman luotettavaa Dorista. Kaikkeni yritin, mutta esteratsastus ei ollut enää kivaa ja tavoitteet huuhtoutuivat viemäristä alas.
En ole ikinä ollut niin tavoitteellinen ratsastaja. Ehkä kolmen vuoden sisällä olen oppinut asettamaan itselleni tavoitteita. Doriksen kanssa tavoitteet olivat lähinnä esteratsastukseen liittyviä ja sen kanssa kaikki oli mahdollista. Se opetti niin paljon ja en voisi olla kiitollisempi. Joskus kun pysähtyy paikalleen kiireisen arjen keskellä ja katsoo sen kuvaa, muistaa, ettei sitä ihan oikeasti ole. Se on edelleen kauheaa todeta.
Doriksen jälkeen olin hukassa. Onneksi löysin Hampan ja sen jälkeen samalta tallilta Ryskyn. Ne molemmat auttoivat pääsemään eteenpäin ratsastuksessa, joka oli junnannut paikoillaan jo jonkin aikaa. Pitkään ratsastin ilman tavoitteita. Keskityin opettelemaan ratsastamaan Hamppaa ja sitten Ryskyä. Kun Ryskyyn tutustuin paremmin ja aikaa kului puoli vuotta, tajusin erään asian. Tajusin, kuinka tärkeää kouluratsastus oli. Tajusin, miten kivaa se onkaan, kun on oikea opetusmestari käytössä! Ryskyn kanssa on ollut ihan mahtavaa oppia kouluratsastuksesta, ja nyt syksyllä kantapään kautta opin, että kouluratsastus on todellakin mun juttu! Ennen olin niin henkeen ja vereen estaratsastaja, mutta kun annoin kouluratsastukselle mahdollisuuden, se avasi ovia.
Tavoitteena eivät ole enää kisaaminen, ei varsinkaan kansallisella tasolla. Tavoitteita on vaikea itselleen laittaa ja itselläni ei ole sellaisia täysin selkeitä tavoitteita. On muutama yksinkertaiselta kuulostava tavoite, mutta kun niitä vähän avaa ne ovat laajoja.
Ensimmäinen tavoitteeni on tulla hyväksi ratsastajaksi. Tällä tarkoitan sitä, etten könöttäisi hetkeäkään hevosen selässä, nyrkit olisivat samalla tasolla ja kädet vakaat. Istuisin mahdollisimman suorassa ja rentona. Istuisin istuinluiden päällä paremmin, katsoisin muualle kuin hevosen niskaan ja ylläpitäisin hyvän ryhdin. Ja oppisin käyttämään istuntaani hyvin ja tehokkaasti. Koko ajan ollaan sentään menossa parempaan suuntaan! Haluaisin ja tavoittelen oppivani laukkapohkeenväistöt. Olen niitä joskus Doriksella tehnyt, mutta ne olisi kiva oppia hyvin.
Tavoitteena on ylittää itsensä ja onnistua, kokeilla jotain uutta.
Hampan kanssa tavoitteeni on auttaa sitä kuntoutumaan ja kokeilla sen kanssa jotain uutta. Jonain kauniina päivänä mennä tutkimaan metsäpolkuja.
Ja näin aivoissani muodostuivat ajatukset yli puolitoista vuotta sitten, kun ohjasin isolle okserille tummaa tammaa. Se hyppäsi hyvin, ja me olimme loisto pari. Doriksen kanssa kaikki oli mahdollista, myös tavoitteeni edetä esteratsastuksessa seuraavalle tasolle, eli tallin ulkopuolisiin kisoihin. Unelmoin jonain päivänä omistavani 140cm ratoja hyppäävän, kiiltävän ja sporttisen puoliverisen, jolta ei herkkyytä ja vauhtia puuttuisi. Unelmani oli hypätä korkeiden esteiden yli maailmanluokan kisaratsulla. Se taisi olla myös tavoitteenikin. Kun Doris jäi sairaslomalle keväällä 2017, viskasin tavoitteet nurkkaan ja keskityin vain silkkiturpaiseen tammaan. Sen lempeää katsetta en ikinä unohda. Siitä kirjoittaminenkin on vaikeaa. On uskomatonta miten Doriksesta tulikaan mulle niin rakas. Esteratsastus ei enää ollut sama ilman sitä, ilman luotettavaa Dorista. Kaikkeni yritin, mutta esteratsastus ei ollut enää kivaa ja tavoitteet huuhtoutuivat viemäristä alas.
 |
| Minä ja Doris hyppäämässä kisoissa 80-90cm rataa vuonna 2015 tai 2016. kuva(C)Kaisa.N |
En ole ikinä ollut niin tavoitteellinen ratsastaja. Ehkä kolmen vuoden sisällä olen oppinut asettamaan itselleni tavoitteita. Doriksen kanssa tavoitteet olivat lähinnä esteratsastukseen liittyviä ja sen kanssa kaikki oli mahdollista. Se opetti niin paljon ja en voisi olla kiitollisempi. Joskus kun pysähtyy paikalleen kiireisen arjen keskellä ja katsoo sen kuvaa, muistaa, ettei sitä ihan oikeasti ole. Se on edelleen kauheaa todeta.
Doriksen jälkeen olin hukassa. Onneksi löysin Hampan ja sen jälkeen samalta tallilta Ryskyn. Ne molemmat auttoivat pääsemään eteenpäin ratsastuksessa, joka oli junnannut paikoillaan jo jonkin aikaa. Pitkään ratsastin ilman tavoitteita. Keskityin opettelemaan ratsastamaan Hamppaa ja sitten Ryskyä. Kun Ryskyyn tutustuin paremmin ja aikaa kului puoli vuotta, tajusin erään asian. Tajusin, kuinka tärkeää kouluratsastus oli. Tajusin, miten kivaa se onkaan, kun on oikea opetusmestari käytössä! Ryskyn kanssa on ollut ihan mahtavaa oppia kouluratsastuksesta, ja nyt syksyllä kantapään kautta opin, että kouluratsastus on todellakin mun juttu! Ennen olin niin henkeen ja vereen estaratsastaja, mutta kun annoin kouluratsastukselle mahdollisuuden, se avasi ovia.
Tavoitteena eivät ole enää kisaaminen, ei varsinkaan kansallisella tasolla. Tavoitteita on vaikea itselleen laittaa ja itselläni ei ole sellaisia täysin selkeitä tavoitteita. On muutama yksinkertaiselta kuulostava tavoite, mutta kun niitä vähän avaa ne ovat laajoja.
Ensimmäinen tavoitteeni on tulla hyväksi ratsastajaksi. Tällä tarkoitan sitä, etten könöttäisi hetkeäkään hevosen selässä, nyrkit olisivat samalla tasolla ja kädet vakaat. Istuisin mahdollisimman suorassa ja rentona. Istuisin istuinluiden päällä paremmin, katsoisin muualle kuin hevosen niskaan ja ylläpitäisin hyvän ryhdin. Ja oppisin käyttämään istuntaani hyvin ja tehokkaasti. Koko ajan ollaan sentään menossa parempaan suuntaan! Haluaisin ja tavoittelen oppivani laukkapohkeenväistöt. Olen niitä joskus Doriksella tehnyt, mutta ne olisi kiva oppia hyvin.
Tavoitteena on ylittää itsensä ja onnistua, kokeilla jotain uutta.
Hampan kanssa tavoitteeni on auttaa sitä kuntoutumaan ja kokeilla sen kanssa jotain uutta. Jonain kauniina päivänä mennä tutkimaan metsäpolkuja.
Kommentit
Lähetä kommentti