#204: Koin kouluratsastuksen valaistumisen

Tiedätte varmaan, että joissain uskonnoissa haetaan koko elämän ajan valaistumista ja kun se on saavutettu, se on upeaa. Kouluratsastuksessa koin viimeviikon lauantaina kaikista merkittävimmän valaistumisen koko kahdeksan vuoden ratsastushistoriani aikana. Olin siis Ryskyn kanssa itselleni uuden opettajan tunnilla. Tiesin ennen tunnille menoa, että istunta on tärkeää, mutten silloin vielä oikeasti tajunnut kuinka tärkeää se on. Istunta vaikuttaa ihan koko pakettiin. Voisin jopa sanoa, että siitä kaikki lähtee.

      Olen aiemmin myös maininnut, kuinka iloinen olen Ryskystä ja kuinka se opettaa niin hyvin itselleni asioita ja saan joka kerta ahaa-elämyksen sen selässä. Olin ollut monta päivää todella innoissani tunnille pääsemisestä ja kun lauantaina se koitti, olin vaan niin innoissaan! Odotukset olivat korkealla ja odotukset ylittyivät totaalisesti ja korkealta!

Ryskyn selkään nousin 12:12, ja aloimme kävelemään alkukäyntejä. Ehdimme ennen open tuloa ottaa vaähän ravia. Alkuraveissa luulin Ryskyn tuntuvan hyvältä. Ja kyllä, käytän verbiä luulla, koska silloin en tiennyt miltä sen kuuluisi tuntua. Kun ope tuli hän kyseli vähän miten on mennyt ja niin edelleen. Sitten aloitimme pohkeenväistöistä.
      Pohkeenväistöt eivät oikeasti ole helppoja, olen vain luullut niiden olevan. Pohkeenväistöissä tein monia tiesdostamattomia asioita, jotka haittasivat hevosen suoritusta. Esimerkiksi pidätteeni olivat hätiköityjä verrattuna apuihin jota käytän pysähtymisessä. Pohkeeni naputti ihan epätahdissa ja nopeasti. Oli niin ihanaa, kun sitä lähdettiin jo heti alusta asti korjaamaan. Pidäte ei eroa pysähdysavuista niin paljoa, ohjaa ei saa heittää pohkeenvöistön jälkeen pois ja väistössä pohje kuuluu mennä hevosen kanssa samaa tahtia. Kun korjaukset tehtiin, alkoi pohkeenväistöt olemaan pohkeenväistöjä.

Meillä on Ryskyn kanssa ollut ongelmana jarrujen puute niin sanotusti, mutta se asia korjaantui kun kuski alkoi pitämään ulko-ohjaa oikeasti kädessä. Kun jatkoimme ravissa volteilla, pästiin korjaamaan lisää istuntaani. Korjasimme käsien asentoa, sekä omaa vinouttani. Istun  ihan kamalasti vinoon vasemmalle päin. Kevyessä ravissa vasempaan suuntaan minun tuli ajatella kääntäväni selkäni voltin sisäpuolelle, jotta istuisin suorassa. Laukassa oikeassa kierroksessa tuli kuskin taas puolestaan siirtää itseään  istumaan enemmän oikealle,jotta istuisin keskellä hevosen selässä.
      Korjasimme myös tapaani asettaa hevosta. Ja ei ihme, ettei Rysky aina asetu, kun kuski antaa nii epäselviä ohjeita. Asettaessani vein kättäni joko hieman alaviistoon tai yläviistoon, jolloin heppa ei ymmärrä laisinkaan. Kun pidin käden suorassa asettaessa, niin löytyihän asetusta myös vaikeaan suuntaan eli vasemmalle.
      Kun ravissa työskennellessä korjasimme kuskin virheet, laukassa Rysky oli tosi magee! Sain sen kivasti avuille ja se kulki tasapainoisena. Molemmissa kierroksissa laukassa Rysky oli tosi hyvä! Ja hauskaa muuten oli se, kun yritin nostaa laukkaa ekaa kertaa tunnilla ravista, Rysky ei nostanut. Luulin sen olevan hidas pohkeelle, mutta ei. Se johtui itsestäni ja epäselvistä laukka-avuistani. Sitäkään en siis ollut tiedostanut laukkaa nostaessa.


Tunnin edetessä ja istuntani korjautuessa Rysky alkoi kulkemaan vaan paremmin ja paremmin. Alkuraveihin verrattuna, meidän meno loppuraveissa oli ihan toista maata. Rysky oli ihan super hieno ja hyvä ratsastaa. Saatiin paljon kehuja ja en vaan pystyisi olemaan yhtään kiitollisempi. Olen niin kuin  vieläkin ihan fiiliksissä tunnista kun kirjoitan tätä postausta. Itselleni istunta on ollut aina se vaikea asia ja oon niin iloinen, että sitä korjattiin ihan kunnolla ja mulle annettiin vinkkejä kuinka parantaa sitä; täytyy olla itselleen jämäkkä kun on hepan selässä. Paljon, paljon viisastunemapa, motivaatio korkealla ja erittäin valaistuneena jatkamme Ryskyn kanssa kouluratsastuksen treenailua!


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

#191: Koulukiusaaminen

#163: Käyntityöskentelystä hauskaa!

#228: Ratsastuskoulu vs.vuokrahevonen