#228: Ratsastuskoulu vs.vuokrahevonen

Ratsastus on harrastus, jota voi toteuttaa monella eri tavalla. Voi ratsastaa ratsastuskoulussa vakiotunnilla kerran viikossa tai useammalla eri tunnilla parikin kertaa viikossa. Voi olla, että jollain on oma, ylläpito- tai vuokrahevonen. Näiden vaihtoehtojen lisäksi voi olla liikutushevonen, tai hevonen itsellään leasing-sopimuksella. Tässä postauksessa käsitellään ratsastusta harrastuksena tarkastellen ratsastuskoulun ja vuokrahevosen eroavaisuuksia sekä yhtäläisyyksiä.

Aarne, elokuu 2018, Vihdin Ratsutallilla. / (C)Loti.N

Pitkään olen halunnut tämän postauksen toteuttaa, ja pitkään olen tätä suunnitellut ja ideoinut. Ja nyt se vihdoin tulee! Omaa näkökulmaa on aiheesta monen vuoden takaa etenkin ratsastuskoulun näkökulmasta. Vuokrahevosnäkökulmasta kokemusta on karttunut parisen vuotta, mutta tarpeeksi muodostaakseni jonkinlaisen mielipiteen ja hamottaakseni vertailua. 

Kaikki riippuu ihan täysin ihmisestä, millainen tarve hänellä on harrastaa ratsastusta. Yhdelle riittää ihan se yksi kerta viikossa, toinen taas kaipaa kisaamista oman hevosen kanssa ja kolmas haluaa ratsastaa kolmesta neljään kertaan viikossa muualla kuin ratsastuskoulussa. 

Ratsastuskoulussa on hyvä aloittaa tämä harrastus, ja niin monet ihmiset tekevätkin. Itse aloitin ratsastuskoulussa Vihdin Ratsutallilla syksyllä 2010. Oma tieni ratsastuskoulussa kesti suunnilleen 7,5 vuotta ja  kolmen ensimmäisen vuoden ajan ratsastin yleensä vain kerran viikossa vakiotunnilla maanantaina klo 19. Sitten alkoi esteratsastus kiinnostaa ja piti saada lisää tunteja ja osallistua valmennuksiin ja kisoihin. Sen ensimmäisen kolmen vuoden jälkeen loput ratsastuskouluajoistani eli  noin 4,5 vuotta, ratsastin sitten yhdestä kahteen kertaan viikossa, toki viikottain vähän vaihteli. Jos oli kisat tulossa niin saatoin ratsastaa yhteensä kisat mukaan luettuna kolmekin kertaa viikossa. Ratsastuskoulussa kuitenkin harrastaminen on loppujen lopuksi kallista, jos aikoo ratsastaa enemmän kuin kerran viikossa. 

Elokuussa 2017 aloitin Hampan vuokraamisen ja joulukuussa samana vuonna tein päätöksen, etten enää jatka kevätkaudelle ratsastuskoulussa. Tammikuun alussa 2018 aloitin sitten Ryskyn vuokraamisen. 

Hampan kanssa mentiin aina itsenäisesti, ja mennään edelleen,  mutta Ryskyn kanssa suunnilleen ensimmäisen neljän kuukauden jälkeen osallistuttiin ekalle tunnille. Käytiin huhti-kesäkuun 2018 aikana noin kahden-neljän viikon välein tunneilla, jolloin oikeesti aloitettiin kehittymään. Heinäkuun lopulla 2018 tein päätöksen, että lopetan Ryskyn vuokraamisen ja siirryn takaisin ratsastuskouluun. Ratsastuskoulussa ratsastin elokuun alusta syyskuun (2018) loppuun. (Tähän kohtaan palaamme myöhemmin vielä tässä postauksessa!) Ryskyn vuokrausta pääsin sitten jatkamaan lokakuun alusta uudelleen, vaikka siis tuon kahden kuukauden tauon aikana Rysky ei oikeasti edes hävinnyt kuvioista :D. 

Ja tämän hetkinen tilanne on siis se, että ratsastelen onnellisesti kahdella ihanalla vuokrahepalla, enkä ole edes ajatellut vuokraamisen lopettamista ollenkaan. 

Oman historiapläjäykseni jälkeen siirrymme hieman analysoimaan ratsastuskoulun ja vuokrahevosen plussia ja miinuksia eri näkökulmista, kuten myös omasta näkökulmastani. 

Rysky, heinäkuu 2019. / (C)Annika.N

Kuten aiemmin mainitsinkin, ratsastuskoulussa on hyvä aloittaa tämä harrastus tietynlaisen pohjan saavuttamiseksi. Toisaalta pohjia on eri ratsastajilla erilaisia, ja jotkut ovat olleet hevosen selässä ennen kuin osasisvat kävelläkkään. Tässä on niin paljon eri muuttujia, koska on erilaisia ihmisiä, erilaisia tarpeita ja erilaisia ratsastuskouluja, mutta oman kokemuksen pohjalta ratsastuskoulun hyviin puoliin kuuluvat tietynlainen yhteisö ja kaverit, mitä ei välttämättä samalla tavalla ole vuokratessa (riippuu paljon tallista).
      Ratsastuskoulussa pääsee ratsastamaan monilla eri poneilla ja hevosilla, jotka ovat hyväksi ratsastajan kehitykselle. Tavallaan vaihtuvat ratsut voidaan luokitella myös huonoihin puoliin, koska ei ehdi tutustumaan ja oppimaan ratsastaa jotain kivaa hevosta, kun ratsut vaihtuvat jokainen kerta. Jos suunnitteilla on kisaaminen, tämä ei ole mukavaa, mutta ratsastuskouluissa, joissa kisamahdollisuus on, pystyy yleensä keskittymään siihen "kisahevoseen".
      Tuntikoot ovat hieman ristiriitainen puoli. Joissain ratsastuskouluissa on pienryhmätunteja, joilla ei ole 8 ratsukkoa, vaan esimerkiksi 4 ratsukkoa, jolloin opettaja pystyy käyttämään enemmän aikaa yhtä ratsukkoa kohti. 8 ratsukon ryhmissä opettajalla ei taas jää niin paljoa aikaa keskittyä yhteen ratsukkoon.
      Harrastaminen ratsastuskoulussa ei välttämättä ole kauhean halpaa huvia, varsinkin jos haluaa ratsastaa enemmän kuin kerran viikossa. Mitä enemmän haluaa ratsastaa, sitä enemmän tulee olla valmis maksamaan. Toisaalta tämä sama pätee myös vuokrahevosen kohdalla.

Vuokrahevosessa on hyvänä puolena se, että saat kunnolla tutustua hevoseen ja tavallaan vuokraamalla pystyy testaamaan itseään olisiko valmis hankkimaan oman hevosen. Vuokrausdiilit vaihtelevat niin paljon, mutta yleisesti homma toimii niin, että kerran kuukaudessa maksetaan hevosen omistajalle jokin tietty, sovittu rahasumma. Summa riippuu muunmuassa diilistä ja siitä, kuinka monta kertaa viikossa ratsastat hevosella. Vuokraaminen voi olla halvempaa, samanhintaista tai kalliimpaa kuin ratsastuskoulussa ratsastus. Itselläni on tällähetkellä tosi hyvät diilit ja joskus laskeskelin, että vuokraamiseen menee kuussa noin samanverran rahaa kuin ratsastuskoulussa kuukauden aikana, mutta saan ratsastaa monta kertaa enemmän viikossa, tosin itsenäisesti yleensä.
      Kuten ratsastuskoulussa, niin myös vuokrahevosessa on omat ristiriitansa. Jos on mahdollisuutta käydä vuokrahepalla yksityis- tai pientunneilla, kehittyminen on nopeampaa kuin 8 ratsukon ryhmässä. Toki, jos ei ole mahdollisuutta käydä tunneilla tai valmennuksissa vuokrahepalla, on vaihtoehtona ratsastaa itsenäisesti, jossa on omat hyvät ja huonot puolensa. Itsenäisesti ratsasttettaessa pystyy käyttäään esim. enemmän aikaa omaan istuntaan, ratsastaa vaikka puolitoista tuntia tai vain puoli tuntia. Huonoa on se, jos ei itse tunnista omia virheitään ja pääse niitä korjaamaan.

Itse silloin kesän 2018 loputtua elokuun alussa palasin takaisin Vihdin Ratsutallille. Tavallaan oli silloin iso askel lähteä tutusta paikasta pois kokeilemaan jotain uutta. Ryskyn kanssa yhteinen sävel tuli esiin hitaasti, mutta varmasti. Tiesin, että jostain oli luovuttava palatakseen takaisin, ei ollut esimerkiksi aikaa kahteen vuokrahevoseen ja ratsastuskouluun (eikä olisi ollut halpaa hupia), niimpä luovuin Ryskystä. Vaikken siis tavallaan edes luopunut siitä, koska heppa pysyi koko ajan kuvioissa ns.mun hoitohevosena.
      Kaverit olivat vahvasti itselläni suurin syy siihen, miksi vaihdoin takaisin ratsatuskouluun. Mutta kun puolivuotta on kahdella vuokriksella ratsastellut, se ei todellakaan ollut sama asia kuin ratsastuskoulu. Olin tottuntu siihen, että hevonen haettiin itse tarhasta tai laitumelta, tehtiin ruoka valmiiksi ja ennen sekä jälkeen ratsastuksen hoidettiin kokonaan. Olihan mulla siis Hamppa sen ratsastuskoulun rinnalla, mutta pakko myöntää, että alkuun oli helppoa kun hevonen oli vaikka valmiiksi tunnilla tai se jäi jälkeeni vielä toiselle tunnille. Jonkin ajan päästä se vaan alkoi tuntua oudolle ( en tiedä miksi ) ja samalla siinä ohella pieni ikävä Ryskyä alkoi taas hiipimään.
      Silloin elo-syyskuussa sain mennä monta tuntia ihanalla Aarne-suokilla, joten tuntui ihanan tutulta olla sen selässä. Mutta kun hevonen vaihtui ja vieläpä estetunneille, niin ei ollut enää mielekästä touhua itselleni. Haluan huomauttaa, että vikaa ei ollut hevosessa, opettajassa, muissa ihmisissä tai ratsastuskoulussa vaan itssessäni. Huomasin, että en oikeesti edes tykkää hypätä esteitä kuin tietyillä hevosilla, esimerkiksi Doriksella, joka laukkailee vihreillä niityillä... Nyt kesällä oli myös mökkinaapurin suokilla, Liftillä super hauskaa hypätä!
      Piste i:n päälle oli se, kun tulin estetunnilta kotiin itkien (itkin sen takia kun tajusin, että olin luopunut niin hienosta ja opettavaisesta hevosesta kuin Rysky) ja sanoin vaan äitille, että "toi ei oo enää mun juttu, vaan mun paikka on Ryskyn selässä, koulusatulassa harjoittelemassa kouluratsastusta". Niimpä kantapään kautta opin mikä on mun oma juttu, ja saan olla ihan huippu kiitollinen siitä, että pystyin jatkamaan Ryskyn vuokraamista ja jatkaa taas kehittymistä sen kanssa eteenpäin kohti parempaa kouluratsukkoa.

Rysky, heinäkuu 2019. / (C)Annika.N

Hamppa, tammikuu 2019. / (C)Kaisa.N

Rysky, kesäkuu 2019. / (C)Kaisa.N

Hamppa, kesäkuu 2019. / (C)Kaisa.N

Huomatkaa kouluratsastajan estejalkkarit XDD
Lordi, syyskuu 2019. / (C)Loti.N

Lordi, syyskuu 2019. / (C)Loti.N

Aarne, syyskuu 2019. / (C)Loti.N