Kesän alussa Summer Bucket Listiä suunitellessani halusin haastaa itseni ja toteuttaa pitkäaikaisen unelman. Pitkään olen haaveillut kaulanarulla ratsastamisesta. Netsissä on vaan niin paljon upeita videoita aiheesta, hypätään esteitä ja tehdään laukanvaihtoja. Eniten jutussa kiehtoo vapaus ja vapauden tunne. Koko kesä ollaan tehty Ryskyn kanssa töitä tämän unelman eteen.
Aloitettiin siitä, että Rysky ei suostunut pysähtymään, saatika edes kävelemään pitkin ohjin uralla pysyen. Maastakäsitteyllä ja hitaasti etenevillä tehokkailla kaulanarutreeneillä ollaan päästy tähän pisteeseen. Viimeviikon sunnuntaina vihdoinkin kova työ palkittiin ja onnistuneesti ratsastimme pelkällä kaulanarulla.
Ajattelin, että tänään on se päivä, nyt tai ei koskaan, sillä muuten se olisi vain jäänyt. Tämän valmiimmaksi emme olisi tulleet. Tiesin, että jos olisin halunnut oisin voinut tehdä niin kuin monet muutkin ihmiset ja ottaa vaan suitset pois ja testata miten se heppa toimii. Olisin saanut nopeasti yhden ämpärilistan kohdan täytetyksi. Mutta kyse ei ollut vain mistään ämpärilistan kohdan yliviivaamisesta, vaan siitä, että Rysky oikeesti oppii kaulanarulla menon eikä se jää vain siihen yhteen kertaan. Haluan ja toivon, että jatkossakin pystytään ylläpitämään tätä taitoa ja kehittämään sitä vielä pidemmälle. Nyt syksyllä myös ajattelin aloittaa Hampan kanssa hiljalleen kaulanarutreenit, sillä sekin on sen verran herkkä istunnalle ja näkkäri- tai porkkanapalkalla hän on erittäin tottelevainen (ja tyytväinen :D ).
Kaulanarulla ratsastus on täysin hevoskohtaista. On hevosia joiden kanssa ei tarvitse treenata etukäteen, mutta on hevosia jotka oppivat ja omaksuvat asioita hitaammin kuin toiset. Yllätyin Ryskystä miten hyvin se oikeasti toimi. Pystyin istunnalla ja kaulanarun pienellä paineella ohjaamaan sen uralle tai ympyrälle. Pysähtymiset onnistuivat mukavasti, varsinkin kun heppa tiesi saavansa herkkua! :D Istunnalla pystyi hyvin hidastamaan vauhtia ja Rysky toimi todella hienosti äänikomennoilla! Onnistuneeseen ratsastukseen ei siis välttämättä tarvita niitä kuolaimia ja ohjia ;D
herkkuja...
...ja lisää herkkuja! :D
Tässä postauksessa olevat kuvat sekä videot ovat Kaisan käsialaa, hänelle siis creditit! <3
Aloitimme tosiaan sillä, että ottettiin ja työstettiin noin puolessa tunnissa kaikki askellajit läpi. Rysky oli tosi hyvä, miellyttävä ja kuuliainen ratsastaa, mikä oli vain hyvä juttu kaulanaruilua ajatellen. Kuten olen Instagramin ihmeellisessä maailmassa vähän maininnutkin, vasen kierros on ollut nyt lähiviikkoina vaikeaa. En usko sen johtuvan niinkän hevosesta (vaikka vasen onkin vaikeampi suunta Ryskylle), vaan puhtaasti siitä, että itse olen heikompi vasempaan suuntaan ja istun jotenkin väärin. Ja tällä siis tarkoitan, että esimerkiksi olen vinossa hevosen selässä tai en pidä ulko-ohjaa kaarteissa tarpeeksi tuntumalla. Onneksi ollaan huomenna menossa Ryskyn kanssa tunnille, joten päästään vähän korjailemaan näitä juttuja!
Mutta aiheeseen tämä liittyi siis niin, että tuolloin sunnuntaina vasemmalle laukassa pystyin jopa istumaan ihan hyvin! En niin hienosti kuin oikeassa kierroksessa, mutta melkein! Toisaalta, vaikka vasemmalle meno on vähän heikentynyt, niin oikealle taas on meno vaan mennyt parempaan suuntaan. Saatiin oikealle sunnuntaina oikein kivoja ja mallikkaita pätkiä.
liike on alkanu tulee kivasti takajalkojen päälle!
kunnon työmaa, että saan istuttuu laukassa XDD mutta positiivista: vasemmallekin takaset hienosti alla!
Kun lopeteltiin "normiratsastus", teimme ns. pehmeän laskeutumisen kaulanaruilun pariin. Tällä tarkoitan sitä, että viritettiin kaulanaru, mutta pidettiin suitsissa vielä ohjat kiinni. Ohjat solmin lyhyemmiksi, ja niitä pyrin olla käyttämättä. Ne oli vaan tavallaan varmistus.
Kun alkoi tuntumaan hyvältä (mikä oli pian), niin Kaisa irrotti Ryskyltä ohjat ja käveli hetken meidän vieressä. Oikeastaan tunne ei muuttunut mitenkään, Rysky jatkoi normaalisti eteen päin ja kuunteli mua tosi hienosti, vaikkei ne ohjat ollutkaan enää solmussa kaulalla. Otettiin käynnin ja pysähdysten lisäksi isolla ympyrällä sekä uralla ravia. Oikeassa kierroksessa testattiin jopa laukkaa! Laukan nostaminen oli hieman haastavaa selkeästi sekä siirtyminen takaisin raviin, mutta sitä lähdemmekin pikku hiljaa treenailemaan maastakäsittelyn kautta! Rysky pysyi onneksi hyvin hanskassa! :D
Suitset pidettiin päässä sen takia, sillä ajattelin ettei Ryskylle tule mitään liiallista vapauhden tunnetta. No, turhaanhan mä mietin sellasta. Kun kaulanaruilu meni tähänkin asti näin upeasti niin päätin sitten vielä testata ihan ilman varusteita! Kaisa otti suitsetkin pois päästä ja alkuun taas käveli meidän vieressä. Mikään ei taaskaan muuttunut. Rysky kuunteli yhtä hyvin, joten otettiin käynnin lisäksi myös ravia! Kuski oli ihan yhtä hymyä vaan, ja tähän oli tosi hyvä lopettaa.
Ekasta kerrasta jäi ihan super hyvät fiilikset ja nyt vaan haluisin jatkaa ja jatkaa! Silti pitää pitää oma pää kylmänä ja muistaa edetä edelleen rauhallisesti, vaikka nyt onkin "kaulanaru-sisäänratsastus" tehty. Oli niin mahtava tunne, kun hevonen kuuntelee ja tekee mitä kuski siellä selässä pyytää ihan ilman mitään kuolaimia tai ohjia. Ja se laukkaminen, se oli ihan super siistiä! Niin mahtava tunne, ettei edes sanoin pysty kuvailemaan! Oon vaan niin huippuylpeä Ryskystä ja edelleen jotenkin niin positiivisesti yllättynyt. ♥️
hän ei oikeen arvostanut harjan harjaamista XDD
Ja tässä teille tulee vielä video meidän hurjasteluista! (sisältää myös sen hienon ja ainoan laukkapätkän!)
Tämä jäikin viimeiseksi suoritetuksi kohdaksi. Jotenkin arvasin, että tässä vielä käy näin... No, ehkä vielä joskus.. :D
Johdanto K oulukiusaaminen on koulumaailmassa aina läsnä, joka päivä, jonkun oppilaan kohdalla. Ja se on ikävää. Se ei ikinä lopu, tai siltä se ainakin tuntuu. Mutta miksi se on aina läsnä? Ehkä ihmiset ovat sellaisia, että erilaisuutta ei arvosteta. Lapset varsinkin osaavat olla julmia. Jos poikkeat joukosta, olet outo ja uhri. Jos taas et poikkea, olet matkia ja uhri. Mitä pitäisi olla, jotta ei kiusata? Olla olematta? Miksi se on näin? Se on niin epäreilua kuin vain voi olla. Silti suljemme silmämme ja kävelemme vain ohi. Me muut emme puutu tarpeeksi ja se on ongelma. On niin monta eri näkökulmaa, yhdellä tarinalla monta eri sovitusta. Mitä se vaatii, jotta heräämme, avaamme silmämme ja autamme, emme jätä yksin, emme kiusaa. Vaatiiko se oikeasti sen, että kiusatun on niin huono olla, että äärimmäisessä tapauksessa päättää riistää oman henkensä, kun pakotietä ei enää ole? Koulukiusaaminen Koulukiusaaminen nimensä mukaisesti tarkoittaa kiusaamista, joka sij
Moi! Kun täällä Suomessa asutaan ja nämä säät ovat olleet koko syksyn ja talven vähän mitä ne nyt on sattunutkin olemaan (etenkin Etelä-Suomessa). Eli toisin sanoen, koko syksyn joulukuuhun asti sadetta ja marras-joulukuussa pikku pakkasia, jolloin kenttä menee ihan kovaksi. Nämä Suomen mukavat säätilat ovat olleet etenkin heille heppaihmisille hieman ikäviä, joilla ei sitä maneesia ole. Nyt pitkään kenttä (ja varmaan muutkin kentät ympäri Suomen) on ollut peilijäässä tai muuten vaan hirveän kova. Toisin sanoen, on ollut aikaa tehdä sitä käyntityöskentelyä. Käyntityöskentely on tärkeää, mutta se saattaa pitkästyttää varsinkin jos ratsastaa itsenäisesti ilman opettajaa/valmentajaa pitkäänkin. Itse menin elo-syyskuussa pari viikkoa putkeen lähes joka päivä käyntityöskentelyä. Se ei tosin johtunut siitä, että kenttä olisi ollut kova. Mutta nyt ollaan Hampan ja Ryskyn kanssa päästy työskentelemään ihan kunnolla käynnissä. Ja jotta käyntityöskentely ei menisi hirveän tylsäksi, mulla on pari
Ratsastus on harrastus, jota voi toteuttaa monella eri tavalla. Voi ratsastaa ratsastuskoulussa vakiotunnilla kerran viikossa tai useammalla eri tunnilla parikin kertaa viikossa. Voi olla, että jollain on oma, ylläpito- tai vuokrahevonen. Näiden vaihtoehtojen lisäksi voi olla liikutushevonen, tai hevonen itsellään leasing-sopimuksella. Tässä postauksessa käsitellään ratsastusta harrastuksena tarkastellen ratsastuskoulun ja vuokrahevosen eroavaisuuksia sekä yhtäläisyyksiä. Aarne, elokuu 2018, Vihdin Ratsutallilla. / (C)Loti.N
Kommentit
Lähetä kommentti