#226: Maalilinjan yli lopputervehdykseen

Sydän pamppailee rinnassa ja perhoset lentävät mahassa. Syvä uloshengitys hermojen rauhoittamiseksi, käden kohotus, pillin vihellys ja laukannosto. Rytmin laskeminen, ponnekas laukka ja katse ensimmäiselle esteelle. Pian perusradan viimeinen este on ylitetty puhtaasti ja hienolla hypyllä, radan toisessa vaiheessa, uusinnassa, alkaa adrenaliini kunnolla virtaamaan. Radan jälkeen muistaa taas hengittää, sisään ja ulos.

Kuva (C):Kaisa N.
Kuten monissa muissakin urheilulajeissa, myös ratsastuksessa pystyy kilpailemaan monilla eri tasoilla ja vieläpä eri lajeissa, kuten koulu-, este-, tai kenttäratsastuksessa puhumattakaan ratsastuksen muista osa-alueista, kuten lännenratsastuksesta tai vaellusratsastuksesta. Tässä postauksessa käsittelemme kisaamista koulu- ja esteratsastuksen parissa.

Yleensä kisaaminen aloitetaan harjoituskisoista, joista sitten edetään 1-tason kisoihin. Esteratsastuksessa esteet nousevat ja kouluratsastuksessa kouluradat muuttuvat haastavammiksi. Esteratsastuksessa aloitetaan harjoituskisoissa esimerkiksi 40cm korkuisista radoista, voidaan verrata kouluratsastuksessa harjoituskisoissa aloitettavan esimerkiksi Helppo D tai Helppo C -radoista. Kun taitoa tulee ja ratsukon taso nousee, siirrytään kouluratsastuksessa Helppo C:n radoista Helppo B:n ratoihin ja esteratsastuksessa 40-50cm:n radoista 60-80cm:n ratoihin.

Doriksen kanssa vuonna 2016 seuran järjestämissä estekisoissa 80cm luokassa, josta napattiin 1.sija.
Kuva (C):Kaisa N.

Loppuvuodesta 2016 80cm radalta Doriksen kanssa. Napattiin silloin yksi puomi.
Kuva (C):Kaisa N.

Koulukisojen verkasta Doriksen kanssa. Oltiin valmistautumassa He B:n rataan. 
Kuva (C):Kaisa N.

 Itselläni kokemusta on karttunut kisaamisesta pienimuotoisesti noin neljän vuoden ajalta ratsastuskoulun omista harjoitus- ja seurakisoista este- sekä kouluratsastuksen parissa .
Enemmän silloin ratsastuskouluaikoina olin kiinnostunut esteratsastuksesta, joten osallistuin lähes kaikkiin järjestettyihin estekisoihin sekä moniin estevalmennuksiin sitten myöhemmin.

Aloitin 30-40cm ristikkoluokista Virneksellä, liinakolla suokkiruunalla. Virnes vei mut 50-60cm radoille ja siitä jatkoin Rapsu-nimisellä isolla ponilla 60-70cm luokkiin sekä 80cm luokkiin asti. Doriksen kanssa sitten vasta kisasin 80-90cm luokkia ihan hyvällä menestyksellä! Doriksen jälkeen testasin esteratsastusta  vielä Lordi-nimisen ison ruunan kanssa, mutta siitä ei oikein tullut mitään. Tunneilla ja niissä kisoissa ei liikkunut mihinkään, kun taas estevalkuissa suorastaan oli lähes reaktiivinen. Esteratsastus periaatteessa meni Doriksen mukana. Esteet oli mulle selkeesti sitten myöhemmin sellaisia, että niihin tarvitsi sen kivan hevosen, jotta se hyppäminenkin on kivaa ja vasta Doriksen poismenon jälkeen tajusin tämän asian.

Doriksen kanssa innostuin osallistumaan jopa muutamia kertoja tallin/seuran koulukisoihin! Mentiin silloin alkuun kai kolme kertaa He C -luokka. Ekalla kerralla ei edes päästy läpi, mutta sitten myöhemmin alkoi meidän yhteistyö sujumaan ja päästiin menemään muutama He B -luokka. Hauska fakta tähän väliin: mun omat enkkaprossat on Doriksen kanssa He B -luokasta, josta saatiin jotain 65%!

Viimeeksi olen "kisannut" kesällä 2018, kun oltiin Ryskyn kanssa harjoituskoulukisoissa ja mentiin tuttu ja turvallinen He C. Silloin se rata meni ihan hyvin, varsinkin kun en edes osannut ratsastaa Ryskyä kunnolla! Nykyään meno on vähän erilaista! :D

Kuva He B-radalta Doriksen kanssa. 
Kuva (C):Kaisa N. 
Viimeiset yhteiset kisat Doriksen kanssa, tammikuussa 2017, 80cm luokka, josta muistaakseni tuli yksi puomi. Silti vaan parhaista parhain Doris ! <3
Kuva (C)Kaisa N.

Kun Doris oli saikulla ja itselläni ei tavallaan ollut hevosta, jolla kisata, niin olin paljon kisahoitajana kevään-syksyn 2017. Tallin kanssa käytiin 1-tason estekisoissa ja silloin oli ihan useinkin mukana groomailemassa! Käytiin kisoissa mm. Laakson Ratsastusstadionilla ja Tuomarinkylässä, mitkä olivat tosi kivoja kisareissuja! Usein oltiin kisaamassa myös läheisellä tallilla, Stall Sandbackassa.
      Sain ihan hirveästi kokemusta, ja parasta oli kun ei tarvinnut stressata yhtään! Oon aina ollut hirvee jännittäjä, ja nyt kun en itse ratsastanut, niin ei tarvinnut jännittää vaan pystyi nauttimaan!


Groomasin vaihtelevasti eri ratsukoita, mutta aika usein sain huolehtia juuri tästä kuvassa olevasta hepasta, Lakusta. Tosi usein jos mulla oli jotain evästä ja aloin syömään, niin se alkoi pummaamaan mun leipää. <3
Kisaaminen on oikeasti ihanaa, mutta itse oon ihan kauhee jännittäjä! Jännitän hirveesti ennen suoritusta, suorituksen aikana en ollenkaan ja suorituksen jälkeen jännitys purkautuu tai jatkan vielä jännittämistä. Mutta se ei ole varsinaisesti mikään syy miksen tällä hetkellä kisaa.
      Silloin tällöin on ikävä kisaamista sekä groomailua, mutta oon nyt parin vuoden ajan vaan keskittynyt muuhun: kouluratsastukseen ja rentoon harrastamiseen.  En ole halunnut ottaa mitään paineita ratsastuksesta, vaan mennä rennosti, mutta silti tavoitteellisesti. En ole myöskään ajatellut kisaamista.Tää postaus taas herättää mut miettimään näitä asioita. Pitkään oon tätä postausta pyöritellyt mun päässä, ja se lähti siitä kun noin kuukausi takaperin äiti vaan yks päivä kysyi, että oisko kiva vielä kisata. Tavallaan jos mulle tarjottaisi mahdollisuutta kisata uudelleen, uskoisin, että tarttuisin tilaisuuteen, riippuu toki diilistä ynnä muusta. En silti ole nyt ajatellut aloittaa kisaamista uudelleen, joskus on vaan kiva miettiä ja pohtia!  Tällä hetkellä haluan vaan keskittyä siihen laadukkaaseen harrastamiseen molemmilla super suokeilla, Hampalla ja Ryskyllä! <3

Kesällä 2016 Doriksen kanssa 80-90cm radalla, josta napattiin 2.sija. 
Kuva (c)Kaisa N.

Tää hevonen <3
kuva (C)Kaisa N. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

#191: Koulukiusaaminen

#163: Käyntityöskentelystä hauskaa!

#228: Ratsastuskoulu vs.vuokrahevonen