#218: Kuolaimetta, osa 1
Kun kuolaimella on ratsastanut yli 8 vuotta, toki satunnaisia kertoja harvakseen ratsastanut ilman kuolainta, on kädetön fiilis. Itse myönnän, että sorrun siihen huonoon tapaan, että ratsastan enemmän kädellä kuin jalalla. Kuolamiet siellä suussa ovat tuki ja turva, tuntuma. Kun ne kuolaimet otetaan pois, ja vaihdetaan tilalle hackamoret, kuolaimettomat suitset, miten se ratsastus sitten sujuu?
Inspiroiduin tämän päiväisestä ratsastuksesta niin paljon, että päätin kirjoittaa siitä ihan blogiin. Ja motivoiduin niin paljon, että teen samantien tästä aiheesta moniosaisen postauksen. Tämä on ensimmäinen osa, jossa kerron ensimmäiset fiilikset hackamoreilla ratsastuksesta.
Tallille saavuttuani nappasin heti Hampan suitset, ja vaihdoin pessoa-kuolaimen tilalle hackamoret. Omistajien kanssa tästä puhuttiin ja sovittiin, eli en omin päin alkanut suitsien kuolaimia säätelemään. Ensimmäisestä tehtävästä suoriuduin, sain hackamoret kiinni suitsiin ja säädettyä jopa niin, ettei ne tipu Hampan päästä. Viimevuonna loppukesästä/alkusyksystä Hampalla oli hackamoret käytössä, mutta silloin käytin kuitenkin kuolaimellisia suitsia, enkä tiedä miksi. En kai vain halunnut poiketa vanhasta ja turvallisesta kuolainlinjasta. Tyyliin jonkun käyntimaaston menin hackamoreilla ja kerran taisin maastakäsin Hamppaa taluttaa hackamoret päässä, mutta siinä se. Tänään ensimmäisen kerran menin Hampalla kunnolla sileällä hackamoret päässä. Oli kieltämättä alkuun niin sanotusti orpo-olo selässä.
Alkukäynnit käveltiin maastossa, ja niistähän me selvittiin hienosti. Sitten tultiin kentälle, ja aloiteltiin käynnissä. No, Hamppahan oli kuin kameli, ei liikkunut minkäänlaisessa muodossa. Ohjilla ei periaatteessa ollut yhtään mitään merkitystä ja yritin miettiä, että miten saisin Hampan edes vähän taipumaan ja myötäämään edes niskasta. Periaatteessa, väärä ajatustapa. Liikkeen kuuluu tulla takasista, selän läpi ja sitten vasta kaula kaarelle. Ei edestä taakse, eli kaulaa kaarelle ja sitten vasta takasten aktivointi. En tosiaan voinut sillä ohjalla hosua ja nyppiä ja tehdä mitä lystää, joten tavallaan luovutin ja päätin, että otetaan sitten vaan sitä ravia.
Ravissa Hamppa oli ihan erilainen. Se hakeutui itse kamelimuodosta pois, haluttuun peräänantoon. Oivalsin parin pidemmän ravisiirtymän jälkeen, että mun ei tartte tehdä sillä ohjalla yhtään mitään. Pidän sen vain tavallaan tuntumalla ja kannan omat kädet. En tee käsillä yhtään mitään, vaan ratsastan jalalla ja istunnalla. Pysähdykset onnistui hienosti vain istunnalla, samoin ravista käyntiin siirtymät. Laukkaa ei vielä lähdetty kokeilemaan, vaan haluan ensin saada lisää varmuutta ravista ja käynnistä, sekä niiden välisistä siirtymistä. Ravissa siis saatiin huippu hienoja pätkiä, joita en edes kuvitellut saavamme aikaan!
Jotenkin musta tuntui, että Hamppa liikkui ravissa ehkä vähän paremmin ilman kuolainta kuin kuolaimella. Kuolaimella se on tosi kevyt edestä ja saa tehdä kunnolla töitä, että saa Hampan ratsastettua sellaiseksi edestä, että siellä ohjien päässä tuntuu oikeasti jotain. Hampan kanssa on myös se ongelma, että sen kaula jää tosi lyhyeksi käynnissä ja ravissa kuolaimen kanssa, kun yrittää ratsastaa peräänannossa. Kuolaimettomalla oli kieltämättä tosi jännää se, että ravissa siellä ohjien päässä tuntuikin jotain. En tiedä onko se hyvä vai huono asia, eli siis painoiko Hamppa tyyliin päätään tai jotain, mutta oli ihan kiva ratsastaa ravissa, kun ohjien päässä oli jotain. Huomasin myös, että kun sain avut läpi ja Hampan peräänantoon ravissa, niin se liikkui pidemmässä muodossa, eikä niin rullalla. Hampalla oli kaulassa ehkä vähän ajatusta eteen-alas.
Ravissa Hamppa oli erittäin hyvä, niin hyvä, että itse todellakin yllätyin. En tiedä voisko yksi syy olla se, että kuski ei ole sähläämässä koko ajan jotain ohjalla. No, oli miten oli, analysoidaan lisää myöhemmin, kun saadaan lisää kokemusta näistä hackamoreista. Kokonaisuudessaan meni hyvin, varsinkin kun oli mun eka kerta Hampalla kuolaimetta sileällä ja ihan käynnissä ja ravissa. Itellekkin tekee tosi hyvää, että opettelee jättämään sen kädellä sähläyksen pois.
Palaillaan tähän aiheeseen noin viikon kuluttua, kun on muutama kerta lisää alla hackamoreilla ratsastelua ja kenties sitten seuraavassa osassa tulee fiiliksiä laukastakin!
ps. Tässä teille videota ratsastelusta! :) ja pahoittelen laatua!
Inspiroiduin tämän päiväisestä ratsastuksesta niin paljon, että päätin kirjoittaa siitä ihan blogiin. Ja motivoiduin niin paljon, että teen samantien tästä aiheesta moniosaisen postauksen. Tämä on ensimmäinen osa, jossa kerron ensimmäiset fiilikset hackamoreilla ratsastuksesta.
Tallille saavuttuani nappasin heti Hampan suitset, ja vaihdoin pessoa-kuolaimen tilalle hackamoret. Omistajien kanssa tästä puhuttiin ja sovittiin, eli en omin päin alkanut suitsien kuolaimia säätelemään. Ensimmäisestä tehtävästä suoriuduin, sain hackamoret kiinni suitsiin ja säädettyä jopa niin, ettei ne tipu Hampan päästä. Viimevuonna loppukesästä/alkusyksystä Hampalla oli hackamoret käytössä, mutta silloin käytin kuitenkin kuolaimellisia suitsia, enkä tiedä miksi. En kai vain halunnut poiketa vanhasta ja turvallisesta kuolainlinjasta. Tyyliin jonkun käyntimaaston menin hackamoreilla ja kerran taisin maastakäsin Hamppaa taluttaa hackamoret päässä, mutta siinä se. Tänään ensimmäisen kerran menin Hampalla kunnolla sileällä hackamoret päässä. Oli kieltämättä alkuun niin sanotusti orpo-olo selässä.
Alkukäynnit käveltiin maastossa, ja niistähän me selvittiin hienosti. Sitten tultiin kentälle, ja aloiteltiin käynnissä. No, Hamppahan oli kuin kameli, ei liikkunut minkäänlaisessa muodossa. Ohjilla ei periaatteessa ollut yhtään mitään merkitystä ja yritin miettiä, että miten saisin Hampan edes vähän taipumaan ja myötäämään edes niskasta. Periaatteessa, väärä ajatustapa. Liikkeen kuuluu tulla takasista, selän läpi ja sitten vasta kaula kaarelle. Ei edestä taakse, eli kaulaa kaarelle ja sitten vasta takasten aktivointi. En tosiaan voinut sillä ohjalla hosua ja nyppiä ja tehdä mitä lystää, joten tavallaan luovutin ja päätin, että otetaan sitten vaan sitä ravia.
Ravissa Hamppa oli ihan erilainen. Se hakeutui itse kamelimuodosta pois, haluttuun peräänantoon. Oivalsin parin pidemmän ravisiirtymän jälkeen, että mun ei tartte tehdä sillä ohjalla yhtään mitään. Pidän sen vain tavallaan tuntumalla ja kannan omat kädet. En tee käsillä yhtään mitään, vaan ratsastan jalalla ja istunnalla. Pysähdykset onnistui hienosti vain istunnalla, samoin ravista käyntiin siirtymät. Laukkaa ei vielä lähdetty kokeilemaan, vaan haluan ensin saada lisää varmuutta ravista ja käynnistä, sekä niiden välisistä siirtymistä. Ravissa siis saatiin huippu hienoja pätkiä, joita en edes kuvitellut saavamme aikaan!
Jotenkin musta tuntui, että Hamppa liikkui ravissa ehkä vähän paremmin ilman kuolainta kuin kuolaimella. Kuolaimella se on tosi kevyt edestä ja saa tehdä kunnolla töitä, että saa Hampan ratsastettua sellaiseksi edestä, että siellä ohjien päässä tuntuu oikeasti jotain. Hampan kanssa on myös se ongelma, että sen kaula jää tosi lyhyeksi käynnissä ja ravissa kuolaimen kanssa, kun yrittää ratsastaa peräänannossa. Kuolaimettomalla oli kieltämättä tosi jännää se, että ravissa siellä ohjien päässä tuntuikin jotain. En tiedä onko se hyvä vai huono asia, eli siis painoiko Hamppa tyyliin päätään tai jotain, mutta oli ihan kiva ratsastaa ravissa, kun ohjien päässä oli jotain. Huomasin myös, että kun sain avut läpi ja Hampan peräänantoon ravissa, niin se liikkui pidemmässä muodossa, eikä niin rullalla. Hampalla oli kaulassa ehkä vähän ajatusta eteen-alas.
Ravissa Hamppa oli erittäin hyvä, niin hyvä, että itse todellakin yllätyin. En tiedä voisko yksi syy olla se, että kuski ei ole sähläämässä koko ajan jotain ohjalla. No, oli miten oli, analysoidaan lisää myöhemmin, kun saadaan lisää kokemusta näistä hackamoreista. Kokonaisuudessaan meni hyvin, varsinkin kun oli mun eka kerta Hampalla kuolaimetta sileällä ja ihan käynnissä ja ravissa. Itellekkin tekee tosi hyvää, että opettelee jättämään sen kädellä sähläyksen pois.
Palaillaan tähän aiheeseen noin viikon kuluttua, kun on muutama kerta lisää alla hackamoreilla ratsastelua ja kenties sitten seuraavassa osassa tulee fiiliksiä laukastakin!
ps. Tässä teille videota ratsastelusta! :) ja pahoittelen laatua!
 |
| Kuolaimettomien hyvä puoli: saa helposti popsittua vihreää! |
Kommentit
Lähetä kommentti