#213: Tarinamme alkaa Facebookista

Kaikki tämä alkoi Facebookista.

Hampan kohdalla elokuussa 2017,

Ryskyn kohdalla ihan loppuvuodesta 2017.

Miten meidän tarinat ovat saanet alkunsa ja miten ne ovat edenneet?

Avasin Faceookin eräänä eloikusena päivänä 2017. Tuttuun tapaan selailin erilaisia Facebook-ryhmiä lävitse ja silmiini osui eräässä ryhmässä mielenkiintoinen ilmoitus. Ilmoituksessa kerrottiin, että silloin 25-vuotias suomenhevosruuna Hamletti etsi itselleen vuokraajaa. Luin hauskasti kirjoitetun ilmoituksen ja katsoin sen ohessa olevan videon. Innostuin, ja menin näyttämään ilmoituksen äitille.
Samana vuonna Doris oli jäänyt pääsiäisenä sairaslomalle ja aloin harkita pienimuotoisesti vuokrahevosta. Enkä mitenkään etsimällä etsinyt sitä, vaan menin linjalla "pidän silmät auki". No, mutta äiti suhtautui positiivisesti tähän ilmoitukseen Hamletista ja niimpä kommentoin julkaisuun, että laitan yv:tä. Tilannetta ehkä hieman helpotti (samoin äitin myöntymistä) se, että ilmoituksen kirjoittaja ja yksi Hampan omistajista, Emmi, oli entuudestaan itselleni tuttu ratsastuskoulun kautta. Laitoin viestiä menemään ja pian mulle vastattiinkin. Kyselin lisää Hampasta ynnä muusta vuokraamista koskevasta asiasta.
Muutamia päiviä myöhemmin, kun olin juuri liikuttamassa Dorista ja kävelemässä sen kanssa loppukäntejä ponnahti Messengeristä viesti. Olin super iloinen kun viesti koski Hampan kokeilun ajankohtaa. Sovittiin päivä, jolloin menisin kokeilemaan tuota lempeännäköistä suomenhevosta.

Kuva otettu toiselta ratsastuskerralta Hampalla.

Pian se päivä koitti. Oli keskiviikko, 23. elokuuta 2017. Oltiin sovittu tapaaminen tallille illalla, joskus kuuden jälkeen. Silloin olin Doriksen kuntoustusprojektissa ja lähinnä olin ratsastanut lenkkareilla, joten tälläkin kertaa laitoin lenkkarit automaattisesti jalkaani. Muistan, kun äiti vielä kysy ennen tallille lähtöä, että lenkkareillako aion ratsastaa. Vastasin siihen automaattisesti vaan joo, enkä kauheasti miettinyt, että pitäiskö ihan ratsastuskengät ottaa mukaan.
Saavuttiin tallille. Jo heti pihassa katselin ympäristöä ja tallia, ja ajattelin, että ompa kotoisan näköistä. Talli oli mukavan näköinen ulkoa, että sisältä. Muistan kun kävelin talliin sisälle ensimmäisen kerran, ja ajattelin, että tuoksuupa täällä hyvältä (oli ihana puun tuoksu).
Hamppa oli otettu käytävälle, ja siltä oltiin riisuttu ihottumaloimi jo valmiiksi pois. Harjasin ja laitoin Hampan kuntoon yhdessä Emmin kanssa (hänen kanssaan olin siis viestitellyt). Ennen kun lähdettiin kentälle Emmi kysy multa, että onko mulla ratsastuskenkiä. Eipä mulla ollut kun ne lenkkarit, mutta sain sitten kengät lainaan. Kieltämättä vähän nolotti ja empä sen jälkeen ookkaan ratsastuskenkiä kotiin unohtanut!

Mentiin kentälle, jossa nousin Hampan kyytiin. Käveltiin alkukäynnit ja sitten, jos en ihan väärin muista, taisin hakea vähän jotain nappuloita käynnissä volteilla, ympyröillä ja pysähdyksillä. Suurimman osan Hampan testauksesta mentiin kuitenkin isolla ympyrällä, jossa oli puomit apuna, koska Hamppa puski oikeessa kierroksessa ympärältä ulos. Hampan ravi oli hieman erilainen kuin Doriksen, johon olin tottunut. Hampan ravi oli iso, ja siinä oli aluksi kieltämättä vaikea istua. Pätkittäin meni ihan hyvin, vaikka olikin aika hakemista.
Laukkaa otettiin ensin oikeassa kierroksessa ja muistan kuinka kovaa Hamppa tuntui laukkaavan, vaikka se oli oikeasti ihan normaali vauhti. Vasen laukka oli vaikea nostaa, joten vaihdettiin kuskeja. Kun Emmi oli ottanut vasenta laukkaa, niin sitten oli mun vuoro. Hamppa teki sillain, että se nosti vastalaukan, ja kavaletin, puomin tai ihan vaan laukanvaihdon avulla sen pysty sitten vaihtamaan myötälaukaksi.
Jotenkin siinä koeratsastustilanteessa huomasin, että vaikkei Hamppa ollutkaan helpoimmasta päästä, se jotenkin tuntui sopivalta. Siinä oli sitä jotakin. Ja tiesin, että Hampalla oli mulle paljon annettavaa.

Ratsastuksen jälkeen hoidettiin Hamppa ja käytiin läpi, että mitä se syö, sekä muita olennaisia asioita. Tulin siihen tulokseen, että halusin alkaa vuokraamaan Hamppaa. Ja siitä se sitten lähti.

Pikkuhiljaa kun aloin löytämään nappuloita lisää ja lisää, alkoi Hampasta kuoritua uusia puolia ja meidän yhteistyö lähti rullaamaan todella hienosti. Alkuun ratsastelin sillä paljon kentällä sileellä, mutta sitten silloin tällöin pistäydyttiin maastoilemassa. Tässä teille ois muutama video, joissa näkyy selkeästi meidän kehitys.

Video tokalta ratsastuskerralta Hampalta.

29.8.2017

Tässä olen tasan kuukauden vuokrannut Hamppaa ja edelliseen videoon verrattuna huomaa miten yhteistyö on alkanut parantumaan.

23.9.2017

Muistan miten tyytyväinen olin Hamppaan kun se toimi niin hienosti tällöin!

30.9.2017

Tää oli yks onnituneimmista ratsastuskerroista minkä muistan ja mikä on tallentunut videolle.

YouTubeen olen ladannut 20.10.2017.

Super hieno Hamppa loppuraveissa!

30.11.2017

Viimeisin video minkä oon Hampasta ladannut YouTubeen.

Hamppa oli tällöin super hyvä ratsastaa!

7.3.2018

Vuosi 2017 oli ihan lopussa, viimeisiä päiviä vietiin. Kun olin aloittanut Hampan vuokrauksen olin myös samalla päässyt tallin omaan Facebook-ryhmään. Selailin jälleen Facebookin ihmeellistä maailmaa ja kuinka ollakkaan mitä tallin omasta Facebook-ryhmästä löysinkään! Silmiini osui ilmoitus Ryskystä, silloisesta Hampan suuresta tarhakaverista, joka etsi itselleen vuokraajaa.
Doris oli lopetettu 30.11.2017 ja aloin silloin jo pohtimaan, että mitäs sitä nyt sitten oikein tekis näitten heppojen kanssa. Ryskyn ilmoitus osui oikeastaan aika hyvään aikaan. Kun näin ilmoituksen Ryskystä olin juuri autossa molempien vanhempieni kanssa ja lähössä tallin pihasta vieläpä. Avasin suuni ja kerroin ilmoituksesta, jonka olin nähnyt. Äiti kysyi, että olisinko sitten valmis lopettamaan Vrt:llä, koska yksinkertaisesti kaksi vuokrahevosta plus ratsastuskoulussa ratsastus ei ollut ihan halpaa hupia, joten jostain oli luovuttava. Siispä luovuin Vrt:stä.
Laitoin Ryskyn omistajalle, Nooralle viestiä koskien Ryskyn vuokrausilmoitusta. Viestiteltiin ja soviittin, että kokeilisin Ryskyä heti maanantaina vuoden vaihteen jälkeen, kun kerran oli jo tulossa Hamppaa liikuttamaan.

1. tammikuuta 2018, maanantaina suuntasin nokkani kohti tallia. Sovittiin tallilla, että Noora tulee sitten myöhemmin Ryskyn kanssa kentälle mun ja Hampan kanssa. Hampalla ratsastus meni hyvin. Kun olin Hampan kanssa valmis ja Rysky oli saapunut kentälle, vaihdettiin hevosia. Kiipesin Ryskyn selkään ja voi apua, että se oli iso Hamppaan verrattuna. Tuolloin mulla oli vielä sellainen aavistuksen negatiivinen käsitys suomenhevosista, sillä suurin osa niistä oli tosi vahvoja edestä. Oletin, että Rysky oli yksi niitä kokonsa takia, mutta kerättyäni ohjat seurasikin yllätys. Rysky olikin kevyt edestä, ja ehkä se oli yksi vaikuttava tekijä, johon ihastuin hevosessa.
Ryskyn käynti oli iso, ja musta tuntui, että se vähän hiipi, koska sähläsin ulko-ohjalla jotain omaani koko ajan. Muistan, että sähläsin mun jaloillakin koko ajan jotain. Tai siis lähinnä annoin pohkeita jatkuvasti tiedostamattani sitä, koska Ryskys hiipi, joka oli seurausta mun ulko-ohjan käytöstä. Ravi oli miellyttävää ja siinä oli ehkä helpompi ratsastaa kuin käynnissä. En enää muista, että otinko ollenkaan laukkaa Ryskyn kanssa, kun sitä ekaa kertaa kokeilin. Tai no, tuli otettua sen verran, kun Rysky säikähti jotain ja otti kentän toisesta päästä lähdöt kentän portille.
Rysky oli ihan erilainen hevonen millä olin mennyt. Se ei ollut verrattavissa tuttuun ja turvalliseen Dorikseen tai Hamppaan. Se oli ihan omaa laatuaan, ja jotenkin tiesin, että vaikka se oli vaikeampi kuin Hamppa koeratsastuksessa, niin se oli tosi osaava heppa, jolla olisi paljon annettavaa ja opetettavaa. Muutenkin se oli tosi symppis ja sen silmät jotenkin kiinnitti mun huomion.
Tässä vaiheessa siis Hamppa oli viety talliin ja mun vanhemmat hois sen kokonaan pois sillä välin kun tulin Ryskyn kanssa talliin. Hoidin sen Nooran kanssa ja käytiin jotain oleellisia juttujakin läpi. Sovittiin myös Ryskyn vuokrauksesta, että kävisin sillä kerran viikossa ja vakiopäivä olis torstai. Siitä se sitten lähti.

Tässä teille muutamia videoita Ryskystäkin:

Tässä olin jo melkein kuukauden vuokrannut Ryskyä.

25.1.2018

1.2.2018

Ja tässä me testattiin agilityä kesällä!

Video ladattu 13.7.2018 YouTubeen.

Ryskyn kanssa ei heti kuukauden jälkeen alkanut yhteistyö pelaamaan samalla tavalla kuin Hampan kanssa. Oikeastaan, vasta keväällä sain ensimmäisen kerran ratsastettua sen peräänantoon. Miksi näin? Siksi, että mun oma istunta oli niin huono. Kun mun oma istunta alkoi parantumaan, aloin oppimaan miten Ryskyllä ratsastettiinkaan. Juuri sellainen opettaa oikeasti, Rysky ei antanut mitään ilmaiseksi, mutta se palkitsi heti kun tein oikein. Erittäin opettavainen hevonen. Aloin myös pikkuhiljaa kiintymään siihen, vaikka olinkin Doriksen lopetuksen jälkeen tehnyt päätöksen etten kiinny mihinkään hevoseen, jos se ei ole omani. No, vaikeahan tuollainen päätös on pitää kun molemmat suokit on niin kultaisia, ihania ja sympaattisiä lempeine silmineen. Rysky ja Hamppa molemmat on mulle todella tärkeitä.

Hamppa jäi saikulle, joten aloin sitten ratsastamaan Ryskyllä kaksi kertaa viikossa. Pikku hiljaa keväällä alettiin osallistumana tunneillekkin. Ja niin alkoi meno parantumaan. Hyvä esimerkki mun istunnan paranemisesta on se, että kun aloitin Ryskyllä mulla oli sen koulusatulassa jalustin pituus reiässä 14 tai 15. Nykyään pituus on reiässä 8 tai 9.

Ja kesä, se oli ihan paras! Puuhailtiin Hampan kanssa paljon ja Ryskyn kanssa helleaaltojen rantautuessa Suomeen ei treenattu kouluratsastusta, vaan testattiin agilityä ja riimulla ratsastusta. Tehtiin myös paljon maastakäsittelyä, ja meidän yhteistyö parani huomattavasti. Vaikka kesä olikin ihana, se loppui. Samalla aloin miettimään heppakuvioita ja kun kaikkea ei voi saada, on jostain luovuttava.

Heinäkuun alussa tein yhden vaikemista päätöksistäni, joka oli se, että elokuun alussa lopetan Ryskyn vuokrauksen ja jatkan Vrt:llä. Tähän päätökseen vaikuttivan lähinnä kaverit, joita en enää niin usein nähnyt, joka harmitti mua. Osittain halusin myös päästä takasin opetukseen. Kun olin päätösen tehnyt ja siitä ilmoittanut, niin heti seuraavalla kerralla, kun menin tallille liikuttamaan Ryskyä, itkin kun laitoin sitä kuntoon. Sitä seuraavalla kerralla itkin vasta alkukäyntien aikana. Kolmannella kerralla taisin itkeä vielä vähäsen kun hoidin Ryskyä pois. Sitten päätin, että en voi joka ikinen kerta itkeä, että itkemisen voi säästää vikana kertaan.

Tavallaan vikaa kertaa ei ikinä tullut. Mun ei tarvinutkaan luopua Ryskystä, vaan jatkoin sen hoitajana. Eli tavallaan se siirtyi mun vuokrahevosesta hoitohepaks. Silloin tällöin myös liikuttelin sitä ja olin onnellinen tällaiseen järjestelyyn. Tällöin Hampan kanssa päästiin kävelemään jo selästä käsin.

Aikaa kului syyskuun loppuun asti. Oli 26. syyskuuta ja keskiviikko. Tulin ridatunnilta itkien kotiin. Tunti ei ollut mennyt mitenkään huonosti, vaan itkin sen takia, koska tajusin, että olin menettänyt kauheasti. Huomasin, ettei se ratsastuskoulu ollu enää mun juttu. Huomasin, että ei se esteratsastuskaan ole enää Doriksen jälkeen mun juttu. Ja tietysti samoihin aikoihin olin jälleen selannut Facebookia ja silmiini oli jälleen törmännyt tallin omassa Facebook-ryhmässä ilmoitus, että Rysky etsii vuokraajaa. Siispä ei kauaa multa mennyt, kun kävin toimeen ja aloin korjaamaan asioita.
Ja onneksi asiat korjaantu. Ja todellakin kantapään kautta opin, että mikä on se mun juttu.

Niimpä Ryskyn vuokraus jatkui, opin ja oivalsin koko ajan enemmän ja enemmän. Nyt mä oon löytänyt mun paikkani ja juttuni heppojen maailmassa. Mun juttuni on istua koulusatulassa Ryskyn selässä harjoittelemassa kouluratsastusta, unohtamattakaan iki-ihanaa ensivuokraheppaani Hamppaa, joka on puoltoista vuotta pyörinyt kuvioissa mukana!

Joka päivä, oon niin kiitollinen näistä kahdesta ja näistä mahdollisuuksita, jotka on mulle suotu.