#237: Ratsastaja vai vapaamatkustaja?

Itsenäisessä ratsastuksessa tuntuu olevan vain mielikuvitus rajana. Voi tehdä niin  paljon eri asioita ratsun kanssa: harjoitella pohkeenväistöjä, jumpata maapuomeilla tai vaikka ottaa rennosti ja nauttia raikkaasta metsän tuoksusta maastossa. Mutta, yksi suurimmista uhista (ainakin omalla kohdallani) on jäädä hevosen selkään vapaamatkustajaksi kiertelemään kenttää ympäri ilman mitään tiettyä päämäärää. 


Tänään on satanut lähes koko päivän. Olin aamulla ensin opettamassa yhtä oppilaistani ja sen jälkeen oli vielä almanakassa Ryskyn liikutus. En tiedä mitä taikaa kaatosateessa on, mutta lähes joka ikinen kerta kentällä ratsastaessa kaikki tuntuu menevän ihan nappiin. Onko kyse kenties siitä, että hevonen ja ratsastaja haluavat äkkiä kaatosateesta pois vai se tunne, kun koko muu maailma pysähtyy taustalle ratsukon tanssahdellessa vesipisarien tahtiin? 


Oivalsin tänään kuitenkin jotain: itsenäisesti ratsastaessa kaikista tärkein osuus on ratsastaa. Ja kas kummaa, kun kuski keskittyy hommaan, niin hevonen tekee mitä pyydetään ja kaikki maailman voimat tuntuvat olevan täydellisessä tasapainossa. Joka tapauksessa, torstaina kipusin Ryskyn selkään muutaman viikon tauon jälkeen ─ ollaan keskitytty maastakäsittelyyn paljon lähiaikoina. Kun aloitettiin varsinaisesti “ratsastus” eli käynnissä työskenteleminen ilman selkeää toimintasuunnitelmaa, niin ajattelin ─ tai oikeastaan ihmettelin ─ miten kevyt Rysky on edestä ja miten ei tuolla ohjien päässä tunnu mitään. Siinä sitten aikamme ratsastettiin vailla ajatusta pohkeenväistöjä ja hölkättiin ravissa. 


Kyseisen ratsastuksen jälkeen aloin pohtimaan: mitä minä tein siellä selässä? No, en yhtään mitään. Päätin, että nyt sitten alan ajattelemaan samalla kun ratsastan ─ jopa pitämään itse itselleni tuntia, jos se sitä vaatii. Seuraavana päivänä Flinkurin kanssa jumppailut meni vallan mainiosti, mutta kaikista suurimman eron torstain ratsastukseen verrattuna huomasin tänään, kun oikeasti ratsastin


Vesisade ei vienyt huomiotani harhaan, vaan kanavoin kaiken keskittymiseni Ryskyyn ja itseeni. Suljin muun maailman ulos ja asettauduin kuplaan Ryskyn kanssa. En tehnyt mitään mahtipontista ratsastussuunnitelmaa (vaikka torstaina niin vannoinkin tekeväni) ─ suunnitelma oli: ratsasta


Aloitettiin ensin siirtelemällä takaosaa ulos ja sisään. Siinä samalla keskityin ohjastuntumaan, sekä käsien ja jalkojen asentoon. Jos jotain olen oppinut tässä parissa vuodessa Ryskyn kanssa, niin hyvä istunta on kaiken a ja o. Takaosa jätettiin sitten rauhaan ja siirryttiin taivutuksiin: halusin saada Ryskyn taipuisaksi ja hyvin avuille. Tänään jopa tajusin ratsastaa tuntumaa kohti, enkä vain ihmetellä miten siellä ohjien päässä ei tunnu mitään. Teimme saman kaavan sitten toiseen suuntaan. 


Tässä vaiheessa oli jo takareidet ja persaus kastuneet jatkuvan rankkasateen jäljiltä, mutta tämän huomion jälkeen keskityin taas enemmän siihen nelijalkaiseen niiden takareisien ja persauksen alla. Käytin kierroksen ihan vain upean käynnin, jonka sain aikaan ratsastamalla, fiilistelyyn ja mietin jotakin takaosaa jumppaavaa liikettä. Jatkoimme etu- ja takaosakäännöksillä, puolikkailla sekä kokonaisilla. Hieman vissiin oli kuskilta kyseisten liikkeiden teoria heitetty muistikapasiteetista roskakoriin, mutta Rysky sai vihjeistä kiinni. On se vaan oikeasti aika mahtavaa, miten hyvin hevonen, kuten Rysky, tajuaa poimia kuskin räpellyksen seasta ne oikeat avut. 


Tänään se ratsastus tuntui ihan ratsastukselta ja käynti oikeasti käynniltä. Rysky on ihan paras opetusheppa hajamieliselle kuskille, koska se antaa vain silloin parastaan, kun myös kuski antaa parastaan. Itse ratsastan niin paljon itsenäisesti, että sitä helposti jää vain matkustelemaan. Itseään on kuitenkin hyvä välillä ottaa niskasta kiinni:  miettiä, pohtia, korjata omaa toimintaa ratsun selässä ja siten onnistua. Ratsastus toimii vain ajattelun kautta, ilmaiseksi ei saa mitään. 



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

#191: Koulukiusaaminen

#163: Käyntityöskentelystä hauskaa!

#228: Ratsastuskoulu vs.vuokrahevonen