Kesän alussa Summer Bucket Listiä suunitellessani halusin haastaa itseni ja toteuttaa pitkäaikaisen unelman. Pitkään olen haaveillut kaulanarulla ratsastamisesta. Netsissä on vaan niin paljon upeita videoita aiheesta, hypätään esteitä ja tehdään laukanvaihtoja. Eniten jutussa kiehtoo vapaus ja vapauden tunne. Koko kesä ollaan tehty Ryskyn kanssa töitä tämän unelman eteen. Aloitettiin siitä, että Rysky ei suostunut pysähtymään, saatika edes kävelemään pitkin ohjin uralla pysyen. Maastakäsitteyllä ja hitaasti etenevillä tehokkailla kaulanarutreeneillä ollaan päästy tähän pisteeseen. Viimeviikon sunnuntaina vihdoinkin kova työ palkittiin ja onnistuneesti ratsastimme pelkällä kaulanarulla.
Ratsastus on harrastus, jota voi toteuttaa monella eri tavalla. Voi ratsastaa ratsastuskoulussa vakiotunnilla kerran viikossa tai useammalla eri tunnilla parikin kertaa viikossa. Voi olla, että jollain on oma, ylläpito- tai vuokrahevonen. Näiden vaihtoehtojen lisäksi voi olla liikutushevonen, tai hevonen itsellään leasing-sopimuksella. Tässä postauksessa käsitellään ratsastusta harrastuksena tarkastellen ratsastuskoulun ja vuokrahevosen eroavaisuuksia sekä yhtäläisyyksiä. Aarne, elokuu 2018, Vihdin Ratsutallilla. / (C)Loti.N
Kun kuolaimella on ratsastanut yli 8 vuotta, toki satunnaisia kertoja harvakseen ratsastanut ilman kuolainta, on kädetön fiilis. Itse myönnän, että sorrun siihen huonoon tapaan, että ratsastan enemmän kädellä kuin jalalla. Kuolamiet siellä suussa ovat tuki ja turva, tuntuma. Kun ne kuolaimet otetaan pois, ja vaihdetaan tilalle hackamoret, kuolaimettomat suitset, miten se ratsastus sitten sujuu?
Kommentit
Lähetä kommentti