#162: Kouluratsastuksen lumoissa
Miten sitä pienempänä halusikin vaan hypätä ja tulla maailman luokan esteratsastajaksi. Sekä
unohtamatta haaveita ammattikilparatsastajasta korkealla tasolla. Onhan se hyvä olla unelmia, mutta pian mun pää pilvistä tippui takaisin maan tasolle, kun pääsin oikeasti valmentautumaan esteillä ja kisaamaan ratana 80-90cm korkeita esteitä. Ja sai vieläpä kunnon opetusmestarin, Doriksen, ison, ylvään ja kauniin tumman tamman, jolla oli kokemusta aiemmista kodeista yli metrin esteratojen parissa. Mietin, että kuinka pitkälle voitaisiinkaan päästä. Ja päästiinhän me Doriksen kanssa. Mutta
silloin, kun aloin mennä Doriksella en tajunnut ollenkaan kouluratsastuksen merkitystä. Näin edessä vaan esteitä, jotka halusin ylittää. Mutta aloin pikkuhiljaa tajuamaan kouluratsastuksen tärkeyden. Kouluratsastus on kaiken pohja. Miten voi hevosen tuoda esteelle jos se ei esimerkiksi kulje suoraan, vaan ihan vinksinvonksin?
Nyt tässä vuosien kuluessa olen alkanut enemmän ja enemmän keskittymään siihen hevosen kanssa, etenkin sen jälkeen kun en enää ratsastanut Doriksella, että yhteistyö toimii ensin sileällä ennen kun sen hevosen ohjaa niiden kahden tolpan väliin. Kouluratsastuksesta aloin innostumaan sitten kun pääsin Hampan selkään ja silloin esteratsastus alkoi jäämään vähemmälle. Kyllä käytiin sitten Lordin kanssa valkuissa ja kahissa kisoissa, Ellin kanssa ehittiin käydä yhessä valkussa. Ja nyt koko syksyn ajan olen hypännyt omalla tunnilla noin kerran tai kaksi kuussa valkkujen ja kisojen lisäksi.
Tällähetkellä en hyppää ollenkaan, esteratsastajasta kuoriutui koulutuuppari. Kuten aiemmin mainitsinkin, haluan ensin sujuvan yhteistyön sileällä ennen kuin alkaa hyppäämään. Hampan kanssa yhteistyö on alkanut sileällä sujua hyvin, mutta Hampalla ei enää hypätä, joten silloin tällöin ylitellään maapuomeja. Ryskyn kanssa on kaikki nyt auki, mutta ensin haluan oppia ratsastamaan sitä.
Hampan kanssa tiistaina 9.1 köröteltiin rennosti ilman satulaa. Käyntityöskentely sai siis jatkoa, vaikka Hamppa olikin ihan erimieltä. Kenttä oli sen verran kova ja on vieläkin, että nyt kävellään. Hampalla oli virtaa ja keskittymisvaikeuksia, mutta kun malttoi rauhoittua ja tajusi, että nyt ei ravata niin liikkui käynnissä hyvin!
Tehtiin paljon kaarevia linjoja ja reittejä, aluksi tehtiin tuttuun tapaan voltteja ja ympyröitä. Jatkettiin kolmikaarisilla kiemuraurilla sekä haettiin suoruutta kokorataleikkaajilla. Yhessä vaiheessa jäätiin keskiympyrälle vähän korjaamaan Hampan puskemista, eli tein vasta-asetuksia. Vasemmassa kierroksessa vasta-asetukset oli vaikeampia, joten Hamppa yritti luistaa niistä pois ravaamalla. Pari askelta se pääsi pälkähästä ennen kun sain siirrettyä sen takaisin käyntiin. Muutaman kerran toisti samaa, kunnes tajusi että ei tästä nyt mihinkään päästä ja maltillisesti suostui asettumaan. Oikeessa kierroksessa ympyrällä vasta-asetukset olivatkin helpompia.
Kun vasta-aseuksista päästiin, niin loppuun päätin tehä vähän pohkeenväistöjä, sillä ei pitkään aikaan kunnolla oltu niitä tehty. Hamppa väisti hyvin!
Annoin lopuksi pitkät ohjat ja Hamppa sai venyttää kaulaansa loppukäynneissä.
Torstaina 11.1 koin lisää ahaa-elämyksiä Ryskyn selässä. Ensinnäkin, en muistanut ollenkaan miten kivalta koulusatula voikaan tuntua! Koulusatulat on selkeesti luotu mua varten, mun jalka heiluu ihan huolella yleispenkeissä, sekä estepenkeissä(jos menen koulujalkkarilla), mutta koulusatulassa se vaan pysy paikollaan. Tuntu myös, että istuin vaan niin paljon paremmin koulusatulassa. Eron etenkin huomaa koulusatulan ja este-/yleissatuloiden välillä kun niin harvoin menen koulusatulalla.
Jatkettiin käynnin työstämisestä Ryskyn kanssa, aloitimme volteilla ja ympyröillä, jossa haettiin tasaista asetusta sekä taivutusta sisälle päin. Pian otettiin mukaan myös pohkeenväistöt molempiin suuntiin, uralle ja uralta kentän keskustaa kohti. Pohkeenväistöjen ideana oli saada hieman erilaista tuntumaa Ryskyyn. Tehtiin suunnilleen 10minuuttia per suunta voltteja, ympyröitä ja väistöjä. Rysky asettui ja taipui hyvin, pohkeenväistötkin onnistuivat ilman mitään ongelmia!
Päätin sitten vähän kokeilla sulku-, avo- ja vastataivutuksia uralla että keskiympyrällä. Itse osaan parhaiten sulkuja tehdä, mutta Rysky taisi ymmärtää, että mitä mä siellä selässä yritin tehdä ja saatiin hyviäkin pätkiä vasta- ja avotaivutuksia. Sulut onnistuivat myös hyvin! Oli kyllä niin mageeta, kun niin iso eläin tuns kaikki pienimmät liikkeet, vähän kun siirsi jalkaa taaksepäin ja otti puolipidätteitä edestä niin Rysky meni sulkutaivutusta. Oikeesti, ei mikään heppa mun alla oo toiminu noin herkästi, että ihan pienillä ja huomaamattomilla avuilla voi heppa mennä sujuvasti sulkutaivutusta, tai avotaivutusta. Olen sanaton.
Loppuun tehtiin kaksi kokorataleikkaata siten, että kokorataleikkaaja alkoi normaalisti, mutta kun pääsi kentän keskustaa (eli myös kokorataleikkaajan keskikohtaan) alettiin jo valmistella pohkeenväistöä kohti lähintä pitkää sivua. Väistettiin kohti lähintä pitkääsivua sen verran, että ei menty uralle asti, mutta poikettiin linjalta noin parilla metrillä. Otettiin vielä loppukäynnit ennen kun lähettiin pakkasesta talliin.
Ryskyn kanssa kokee paljon ahaa-elämyksiä, varsinkin kun alkaa tajuamaan, että mitä siellä selässä kuuluu tehdä. Nappulat ovat alkaneet löytyä!
Tänään Ryskyn kanssa mentiin maneesille, jossa Ryskyn omistajalla oli tunti Ryskyllä. Olin messissä mukana kattelemassa ja lopuksi nousin vielä selkää sen verran, jotta opettaja/valmentaja näkis mut Ryskyn selässä ja myöskin sen takia, että saisin ratsastaa kaikki askellajit läpi. Ryskyllä oli vähän virtaa, mutta opinpahan, että jalka ei saa mennä taakse! Ryskyn ravi oli kyllä mahtava, puhumattakaan sen laukasta. Sillä on ihan mielettömän upea laukka!!
Mutta, olen kyllä nyt kouluratsastuksen lumoissa Hampan ja Ryskyn kanssa, että saas nähdä jos en esimerkiksi puoleen vuoteen hyppää, että tuleeko siitä mitään? Vai palaanko mä esteiden pariin entistäkin parempana? En sitä voi tietää, mutta nyt vain haluan keskittyä tähän mitä mulla on ja tulla paremmaksi kouluratsastajaksi.
unohtamatta haaveita ammattikilparatsastajasta korkealla tasolla. Onhan se hyvä olla unelmia, mutta pian mun pää pilvistä tippui takaisin maan tasolle, kun pääsin oikeasti valmentautumaan esteillä ja kisaamaan ratana 80-90cm korkeita esteitä. Ja sai vieläpä kunnon opetusmestarin, Doriksen, ison, ylvään ja kauniin tumman tamman, jolla oli kokemusta aiemmista kodeista yli metrin esteratojen parissa. Mietin, että kuinka pitkälle voitaisiinkaan päästä. Ja päästiinhän me Doriksen kanssa. Mutta
silloin, kun aloin mennä Doriksella en tajunnut ollenkaan kouluratsastuksen merkitystä. Näin edessä vaan esteitä, jotka halusin ylittää. Mutta aloin pikkuhiljaa tajuamaan kouluratsastuksen tärkeyden. Kouluratsastus on kaiken pohja. Miten voi hevosen tuoda esteelle jos se ei esimerkiksi kulje suoraan, vaan ihan vinksinvonksin?
Nyt tässä vuosien kuluessa olen alkanut enemmän ja enemmän keskittymään siihen hevosen kanssa, etenkin sen jälkeen kun en enää ratsastanut Doriksella, että yhteistyö toimii ensin sileällä ennen kun sen hevosen ohjaa niiden kahden tolpan väliin. Kouluratsastuksesta aloin innostumaan sitten kun pääsin Hampan selkään ja silloin esteratsastus alkoi jäämään vähemmälle. Kyllä käytiin sitten Lordin kanssa valkuissa ja kahissa kisoissa, Ellin kanssa ehittiin käydä yhessä valkussa. Ja nyt koko syksyn ajan olen hypännyt omalla tunnilla noin kerran tai kaksi kuussa valkkujen ja kisojen lisäksi.
Tällähetkellä en hyppää ollenkaan, esteratsastajasta kuoriutui koulutuuppari. Kuten aiemmin mainitsinkin, haluan ensin sujuvan yhteistyön sileällä ennen kuin alkaa hyppäämään. Hampan kanssa yhteistyö on alkanut sileällä sujua hyvin, mutta Hampalla ei enää hypätä, joten silloin tällöin ylitellään maapuomeja. Ryskyn kanssa on kaikki nyt auki, mutta ensin haluan oppia ratsastamaan sitä.
vähän vanhaa videota, kattokaa miten syksystä!!
Hampan kanssa tiistaina 9.1 köröteltiin rennosti ilman satulaa. Käyntityöskentely sai siis jatkoa, vaikka Hamppa olikin ihan erimieltä. Kenttä oli sen verran kova ja on vieläkin, että nyt kävellään. Hampalla oli virtaa ja keskittymisvaikeuksia, mutta kun malttoi rauhoittua ja tajusi, että nyt ei ravata niin liikkui käynnissä hyvin!
Tehtiin paljon kaarevia linjoja ja reittejä, aluksi tehtiin tuttuun tapaan voltteja ja ympyröitä. Jatkettiin kolmikaarisilla kiemuraurilla sekä haettiin suoruutta kokorataleikkaajilla. Yhessä vaiheessa jäätiin keskiympyrälle vähän korjaamaan Hampan puskemista, eli tein vasta-asetuksia. Vasemmassa kierroksessa vasta-asetukset oli vaikeampia, joten Hamppa yritti luistaa niistä pois ravaamalla. Pari askelta se pääsi pälkähästä ennen kun sain siirrettyä sen takaisin käyntiin. Muutaman kerran toisti samaa, kunnes tajusi että ei tästä nyt mihinkään päästä ja maltillisesti suostui asettumaan. Oikeessa kierroksessa ympyrällä vasta-asetukset olivatkin helpompia.
Kun vasta-aseuksista päästiin, niin loppuun päätin tehä vähän pohkeenväistöjä, sillä ei pitkään aikaan kunnolla oltu niitä tehty. Hamppa väisti hyvin!
Annoin lopuksi pitkät ohjat ja Hamppa sai venyttää kaulaansa loppukäynneissä.
 |
| Rysky |
Jatkettiin käynnin työstämisestä Ryskyn kanssa, aloitimme volteilla ja ympyröillä, jossa haettiin tasaista asetusta sekä taivutusta sisälle päin. Pian otettiin mukaan myös pohkeenväistöt molempiin suuntiin, uralle ja uralta kentän keskustaa kohti. Pohkeenväistöjen ideana oli saada hieman erilaista tuntumaa Ryskyyn. Tehtiin suunnilleen 10minuuttia per suunta voltteja, ympyröitä ja väistöjä. Rysky asettui ja taipui hyvin, pohkeenväistötkin onnistuivat ilman mitään ongelmia!
Päätin sitten vähän kokeilla sulku-, avo- ja vastataivutuksia uralla että keskiympyrällä. Itse osaan parhaiten sulkuja tehdä, mutta Rysky taisi ymmärtää, että mitä mä siellä selässä yritin tehdä ja saatiin hyviäkin pätkiä vasta- ja avotaivutuksia. Sulut onnistuivat myös hyvin! Oli kyllä niin mageeta, kun niin iso eläin tuns kaikki pienimmät liikkeet, vähän kun siirsi jalkaa taaksepäin ja otti puolipidätteitä edestä niin Rysky meni sulkutaivutusta. Oikeesti, ei mikään heppa mun alla oo toiminu noin herkästi, että ihan pienillä ja huomaamattomilla avuilla voi heppa mennä sujuvasti sulkutaivutusta, tai avotaivutusta. Olen sanaton.
Loppuun tehtiin kaksi kokorataleikkaata siten, että kokorataleikkaaja alkoi normaalisti, mutta kun pääsi kentän keskustaa (eli myös kokorataleikkaajan keskikohtaan) alettiin jo valmistella pohkeenväistöä kohti lähintä pitkää sivua. Väistettiin kohti lähintä pitkääsivua sen verran, että ei menty uralle asti, mutta poikettiin linjalta noin parilla metrillä. Otettiin vielä loppukäynnit ennen kun lähettiin pakkasesta talliin.
Ryskyn kanssa kokee paljon ahaa-elämyksiä, varsinkin kun alkaa tajuamaan, että mitä siellä selässä kuuluu tehdä. Nappulat ovat alkaneet löytyä!
Tänään Ryskyn kanssa mentiin maneesille, jossa Ryskyn omistajalla oli tunti Ryskyllä. Olin messissä mukana kattelemassa ja lopuksi nousin vielä selkää sen verran, jotta opettaja/valmentaja näkis mut Ryskyn selässä ja myöskin sen takia, että saisin ratsastaa kaikki askellajit läpi. Ryskyllä oli vähän virtaa, mutta opinpahan, että jalka ei saa mennä taakse! Ryskyn ravi oli kyllä mahtava, puhumattakaan sen laukasta. Sillä on ihan mielettömän upea laukka!!
---
Mutta, olen kyllä nyt kouluratsastuksen lumoissa Hampan ja Ryskyn kanssa, että saas nähdä jos en esimerkiksi puoleen vuoteen hyppää, että tuleeko siitä mitään? Vai palaanko mä esteiden pariin entistäkin parempana? En sitä voi tietää, mutta nyt vain haluan keskittyä tähän mitä mulla on ja tulla paremmaksi kouluratsastajaksi.
Kivan näköistä teidän meno Hampan kanssa tuossa videolla, ainakin mun silmään! :) Muutenkin tää oli oikein kiva postaus!
VastaaPoistaItsekin olen kouluratsastaja ihan siitä syystä, ettei vain yksinkertaisesti ole hevosta, jolla hypätä.. Kyllähän sitä välillä kaipaa esteitä, ainakin näin 1v hyppytaukoa pitäneenä, mutta kyllä pelkkä kouluratsastuskin mulle riittää :) Siinäkin on niin mielettömästi asioita, mitä treenata ja hioa! :D
welifedream.blogspot.fi
Kiitos paljon!
PoistaMulla on ollut vasta 1kk hyppytaukoa suunnilleen, mutta ei kyllä ole edes tehnyt mieli esteiden pariin. On kiva ensin saada tuntumaa hevoseen ennen kun lähtee hyppäämään. Ja niimpä, mun mielestä kouluratsastuksen parhaita puolia on se, että saa treenata ja hioa kaikki pienetkin asiat kuntoon, ja sitten kun ne on kunnossa, niin se on palkitsevaa. :)