#211: Helmikuun tuulahdus

Pakkasta on ollut paljon, lunta sitäkin enemmän. Nyt on satanut vettä ja lumi on vähän sulanut. Osa maasta on kuin luistinkenttä, onneks on hokit keksitty. Miten tää vuosi on lähtenyt käyntiin mun ja molempien heppojen osalta? Mitä me ollaan nyt puoltoista kuukautta oikein tehty?

Vuosi täällä blogissa ei alkanut samalla kaavalla kuin vuodet 2017 ja 2018. Tällä kertaa nostettiin kissa pöydälle ja puhuttiin somesta. Ja ekaa kertaa mua vähän jopa kaduttaa. Musta tuntuu, että kuulostan kauhean töykeältä näissä mun teksteissä, etenkin tossa edellisessä postauksessa. Vaikka yritys on olla vain asiallinen ja kirjoittaa asiallista, hieman jopa muodollista tekstiä, eikä niin vapaata. Ilmeisesti sitä lukiossa on opittu jotain. Selkeesti jäänyt esseenkirjoitus mood päälle. Tässä postauksessa yritän palata vähän siihen vanhaan rentoon tekstiin, josta paistaa läpi arki ja arkinen minä. Tosin, nyt mulla on kyllä hiihtoloma.

Hampan kanssa ollaan edetty paljon. Käynnissä ja ravissa kantaa kauniisti ittensä hyvässä muodossa molempiin suuntiin. Kuski on tainnut oppia ratsastamaan, vai miten se meni? Laukkaa ollaan otettu parhaimmillaan jo neljä pitkää sivua. Noin kolmisen viikkoa sitten alkoi olla kentälläkin meille liikaa lunta ja sen jälkeen tuli loska. Nyt on jää. Ollaan siis kävelty lähinnä tiellä ja maastossa. Mutta se ei ole meitä haitannut! Tiellä pystyy ratsastamaan sulkutaivutuksia yhtä hyvin kuin kentälläkin! Ja siis tie jolla mennään ei ole mikään asfalttitie vaan ihan pienempi hiekkatie, jossa ei loppujen lopuksi kova liikenne ole. Oon jopa melkein vuoden tauon jälkeen laittanut satulan useamman kuin vain kerran selkään! Sekin on jo jonkinlaista edistystä kuskilta! Oon siis mennyt ilman satulaa todella paljon lähinnä vaan sen takia kun niin on tälläin talvella lämpimämpi. Ja Hamppa, se on ollut hyvä ja miellyttävä ratsastaa. Niin ihanaa, että hepsu parantui ja koko ajan kuntoutuu niin hyvin!

Ryskyn kanssa ollaan päästy maastoilemaan ihan kahdestaan ilman muita ratsukoita ja se on todellakin iso edistys! Varsinkin kun vielä alkukesästä viimevuonna säikkyi kentällä kaikenlaista mun kanssa. Viimevuoden lopussa, joulukuussa aloitettiin kahdestaan maastoilut ja mentiin jopa kahdestaan pellolle! Se oli mulle ittelle aika suuri asia, kun peltoilu ei ihan ole niin varmaa hommaa kun taas kentällä ratsastelu. Nyt alkuvuodesta ollaan käyty muutamaan otteeseen kahdestaan pellolla kävelemässä. Kerran oli myös toinen ratsukko mukana kun mentiin pellolle missä en ollu edes aiemmin käynyt. Uskallauduin jopa ravaamaan! Ehkä sitten ens talvena jo laukkaa..? Ja sen kaiken lisäks oli pimeetä, mentiin otsalampun valossa ja oli kiva sumu. Rysky meni tosi hienosti vaikka mentiin ekana matkalla pellolle ja takas!

      Kentällä työskentely, silloin kun sitä ollaan tehty, on mennyt ihan hyvin myös. Kuski tosin taitaa vähän jäädä matkiustelemaan selkään, mutta kun keskittyy siihen ratsastukseen niin tulee superhienoja pätkiä! Rysky on opettavainen heppa kun se ei anna mitään ilmaseks, varsinkaan jos kuski matkustelee siellä selässä eikä ratsasta. 

Kaverukset <3

Ja sitten miksi olen ollut näin epäaktiivinen? Kaks postausta viimekuussa, vaikka aiemmin oon tehnyt sen 6 tai enemmän postausta kuukaudessa. Tämäkin on tän kuukauden eka postaus. Luulen, että oon väsynyt ja kiireinen. Lukio ei todellakaan ole ruusuilla tanssimista ja siinä vaiheessa kun on ollut päivästä yli 12h pois kotoa, ei heti tule mieleen ottaa konetta ja kirjoittaa postausta. 

      Vaikka opiskelenkin lukiossa, harrastuksille on jäätävä aikaa. Hevosille jää aikaa, niin myös valokuvaukselle. Oikeastaan kuvailen silloin kun siltä tuntuu, enkä ota siitä paineita. En ole jaksanut sumblia myös tätä kirjoittamista, yhtä harrastuksistani koulun ja heppojen väliin, vaikka se on osa mua ja se on mulle tärkeä harrastus.  Ne aikavälit, jotka voisin käyttää kirjoittamiseen, makaan sängyssä ja katson Netflixiä tai selaan somea, eli en tee mitään järkevää. Rehellisesti, myös ideat ja motivaatio on ollut hieman lopussa. Myös yksi osasyyllinen oli aika rankka kolmas jakso koulussa. Nyt mulla alkoi kaks viikkoa sitten nelos jakso ja tää on paljon helpompi mulle. Se tarkoittaa, että on motivaatiota, on aikaa. Ja aion todellakin sen ajan kirjoittaa.