#235: Vessapeperitornit luhistuvat

Tammikuussa kuulin ensimmäisen kerran koronaviruksesta, kun ajoin joululoman jälkeen taas ensimmäisenä kouluaamuna kouluun. Radiossa kerrottiin, että Kiinassa on löydetty uusi vaarallinen virus. Vaihdoin radiokanavaa ja silmät sirillään yritin ajaa kouluun liian vajaiden yöunien voimalla. Ei kulunut kauaakaan aikaa, kun seuraavan kerran mainittiin radiossa koronavirus, ajattelin silloin, että Kiinaan se kuitenkin vain jää. Väärässä olin, koronaviruksesta kehkeytyi kuukausien päästä maailmanlaajuinen epidemia. 

Ajattelin, että kaiken tämän koronavirusahdistuksen pyörteissä en kirjoittaisi aiheesta (heh, kirjoitan silti) , koska kyseisestä viruksesta kuulee juttua ihan kaikkialta joka ikinen päivä. Se on kuitenkin ymmärrettävää, koska aihe on hyvin ajankohtainen ja yksilötasolla myös henkilökohtainen. Siispä ajattelin jakaa teille asiaa koronavirukseen liittyen erilaisesta näkökulmasta: minun silmin katsottuna. 

Kun koronavirus alkoi levitä, koulussa kehotettiin pesemään käsiä ja käyttämään käsidesiä. Käytiin biologian kurssilla retkellä Viikin biotieteiden laitoksella, ja siellä oli joka puolella käsidesipulloja. Ihan viimeistään siinä vaiheessa aloin tajuamaan, kuinka isosta asiasta on kyse. Pari viikkoa myöhemmin alkoi sosiaalinen media täyttymään vessapaperi meemeistä, kun suomalaiset alkoivat hamstrata vessapaperia hysteerisesti. Vessapaperi tornien pieneneminen johti myös pasta-, leipä- sekä jauhelihahyllyjen tyhjenemiseen. Teki mieli hamstrata pastaa ja papuja…ja niin hamstarisinkin. Ostin muille perheenjäsenille myös monta purkkia hernekeittoa - ihan vaan varmuuden vuoksi. Vessapaperia en sentään ostanut, niin syvälle joukkohysterian ytimeen en ole päässyt. 

Kuten kaikki suomalaiset ovat varmasti tietoisia, Uusimaa on  suljettuna. Näin tästä jopa ihan hauskan meemin, joka viittasi Under The Dome -sarjaan. Kuvun alla elämisen lisäksi pari viikkoa taaksepäin alkoi “loma”. Ensimmäinen etäopiskeluviikko oli ihan luksusta: oppitunnin pystyi aloittamaan vaikka sängyn pohjalta, tai päivällä pystyi käydä tallilla, kunhan koulujutut tulivat jossain kohti tehdyiksi. Toinen etäopiskeluviikko ei ollut enää niin hohdokas: ensimmäinen etäkoeviikko. Sanotaanko, että oli varsin mielenkiintoinen kokemus…

Arki tällä hetkellä tuntuu olevan kaoottisempaa kuin Liisalla seikkailut ihmemaassa. Onneksi yksi asia pitää elämän radallaan: hevoset. Talli on onneksi normaalisti auki ja sinne pääsee rentoutumaan. Se tuo jotain vanhaa tuttua arkeen, uusien arkirutiinien muodostaminen vie oman aikansa - varsinkin, kun olen niin “rutiini-ihminen”. 

Pelottavinta koko tilanteessa on tiedottomuus: kauanko tätä vielä jatkuu? Kuten varmasti monet muutkin, myös minä, haluaisin jo palata normaaliin arkeen ja etenkin kouluun. En ajatellut, että halu kouluun olisi näin suuri ja nyt on vasta neljäs viikko etäopiskelua käynnissä. Mielestäni on suorastaan kauhea ajatus, että koulut aukeavat vasta 13.5. jos edes silloinkaan. 

Jos jotakin positiivista tästäkin tilanteesta pitäisi löytää, niin aikaa riittää vaikka muille jakaa. On toisaalta ihanaa, kun ei tarvitse aamulla herätä kuudelta, jotta ehtii kahdeksaksi kouluun. Koulumatkoihin ei tarvitse käyttää yhtään aikaa, jolloin sitä säästyy huomattavasti. On enemmän aikaa olla tallilla. Talli on tällä hetkellä (kuten jo aiemmin mainitsinkin) suurin tukipilari, se joka yhdistää vanhan arjen uuteen arkeen. Talli ja hevoset ovat se, joka pitää pään pystyssä, kun kavereita ei saa nähdä ja missään ei saa käydä: en pysty enää nauttimaan ruokaostosten tekemisestäkään yhtä paljon kuin ennen. 

Vaikka meillä onkin uusi ja pelottava poikkeustila, niin ei saa elää pelossa. Itse pelkään läheisteni sairastumista enemmän kuin itseni sairastumista, koska on kova luotto immuunipuolustusjärjestelmääni, vaikka hieman oudolta ja tyhmältä se kuulostaakin. En pelännyt silloin tammikuussa, kun ajoin ensimmäisenä kouluaamuna kouluun joululoman jälkeen. En pelännyt retkellä Viikin biotieteiden laitokselle. En pelännyt vessapaperitornien luhistumista, vaikka hieman se antoikin voimaa osallistua joukkohysteriaan. Kun ei anna pelon voittaa, niin tästäkin selvitään - onhan ihmiskunta selvinnyt vaikka ja mistä aiemminkin.