#142: 365 päivää ilman Virnestä

Mun blogin toinen päähenkilö lähti laukkailemaan vihreille niityille tasan vuosi sitten. Ajatella, siitä on oikeesti jo vuosi, oon ollu vuoden ilman Virnestä. Vuosi on oikeesti pitkä aika. Olen aiemmin kirjoittanut joitain postauksia Virneksen poismenonkin jälkeen ja haluan tässä tuoda tämän elokuisen postauksen tekstipätkän teille, vieläkin nimittäin voisin kirjoittaa samanlailla. Vieläkin tunnen samoin, sitä samaa ikävää mitä elokuussakin, ei se ikävä muutu.

"Mä en oo unohtanu sua, en tuu ikinä unohtamaan. Sä olit mun yks tärkeimmistä täällä maanpäällä.

Mun on välillä vaikee oikeesti ymmärtää ettei sua enää oikeestii oo, etten oikeesti pääse ikinä enää halaa sua tai puhuu sulle tai rapsuttaa tai taluttaa sua tai tekemään sulle kukkaseppelettä.

Joskus haluun hautaa sen ajatuksen, ettei sua oo, en tiiä miks, mutta kai se on joku suojelemisvaisto tai joitain, suojelemisvaisto itkemiseltä. Vaikka eihän itkemistä tarvii hävetä, varsinkin kun itken sun tähden." Elokuussa 2017

Tämä postaus tulee olemaan muista Virnes-aiheisista postauksista poikkeava siten, että yleensä kirjoitan muistoista ja jätän sen asian siihen; pelkkiin muistoihin. En ole kertonut teille paljookaan mitään muistoja kunnolla teille, mitään sellaisia menneiyyden tarinoita, joten tässä postauksessa niitä sitten on. Osa on muistini perukoista ja osa vanhoista päiväkirjoista. Eiköhän aloiteta!

25.11.2012

"Siivosin Millan (nimi muutettu) kaa Virneksen karsinan. Sitten laitoimme Virneksen kuntoon tunnille. Milla lähti ja menin syömään.

    Sitten putsasin Virneksen ruoka- ja juomakupin. Autoin yhtä tyttöä tunnin jälkeen hoitamaan Virnes. Sen jälkeen putsasin Virneksen sutset ja satulan."

30.11.2012

"Sunnuntaina tallin jälkeen Milla tuli meille ja tehtiin pukuratsastusasu. Minä: Tossavainen, Milla: Peppi Pitkätossu ja Virnes: Pikku Ukko. Joko arvaat mitä olemme? Vastaus: Peppi Pitkätossu, Pepin apina: Tossavainen ja Pepin hevonen: Pikku Ukko."

9.12.2012

"Kiva päivä tallilla! Menin tallille kahdelta. Putsasin "Murmelin" ruoka- ja juomakupin. Sitten tuli Milla. Kello kävi ja aloimme laittaa Virnestä kuntoon. Suitsien laitto ei onnistunut, sillä Virnes riuhto itsensä irti, kun yritin laittaa riimua kaulalle. Tulos: Kumi juttu meni rikki! (silloin karsinoissa oli kumiset kiinnityssysteemit). istuin takana ja Milla edessä. Virneksellä oli vauhti päällä ja meillä oli yx aikuinen siin vieres. Hoidettiin Virnes ja mentiin sen jälkeen maneesille. "

6.1.2013

"Ihanaa, Virnes on pysynyt onneksi samanlaisena lomasta huolimatta!"

Päiväkirjassani vuodelta 2013 oli aukeama jonka nimi oli "VIRNEKSEN SIVUT"

VIRNES                                       VIRNEKSEN

on                                                  * riimun koko on joko x-full/full

* ihana                                          * emä on ravuri nimeltään Virlanda

* suomenhevonen                         * isä on myös ravuri, nimeltään Kihin-Muisto

* 154 senttimetriä                         * satula & suitset on mustat ja upeat

* liinakko

*rakas

Vauhdikas

I ♥ you!

Rakas

Niin ihana

Erittäin söpö

Suomen hevonen

18.10.2013

"Tänään olinkin maastoilemassa! Vilma-Virnes, Ope-Pulla, Loti-Karli, Tiitu-Pate ja Sanni-Roosa. Kiiiiiiiiivaaaa oli !!!!

Tähän loppui päiväkirja kirjoitukset, mutta lisää tarinoita luvassa!

"Yli metrin mittainen kukkaseppele"

Oli kesäkuu 2015 ja oli koulun päättäri päivä, pääsin just 6.luokalta. Ja olin menossa tallille töihin koko päiväksi. Olin Kaisan kanssa töissä ja Tiitu oli sitten muuten vaan tallilla meidän kanssa. Päivä eteni, kaikki tunnit loppui ja sitten tuntien jälkeen me mentiin laitumille keräämään vihreää kun hepat eivät silloin vielä olleet päässeet laitumelle. sain siellä laitumella sellaisen neronleimauksen, että minäpä teenkin ihan super pitkän kukkaseppeleen noista voikukista (kun siis se laidun oli tyyliin ihan täynnä niitä). No tein sellasen ja siis siitä tuli varmaan yli metrin mittainen.

   Kun päästiin takaisin tallin pihaan otettiin yhteiskuvia meijän lempiheppojen kanssa se seppele hepan kaulalla. Virnes oli kuvausvuorossa vikana, koska se rakasti niin paljon voikukkia ja sitten kun oltiin saatu hyvä kuva niin Virnes söi sen kukkaseppeleen.

"Pappalla virtaa"

Mulla oli ollu taukoa pitkään Virneksen selässä istumisesta, joten syyslomalla 2014 tai 2015 toivoin Virnestä koulutunnille ja siis ennen sitä tuntia sille annettiin melassivettä ja me kavereiden kaa siinä vitsailtiin, että nyt pappa saa paljon energiaa. Ja siis se tunti meni vähän huonommin, mutta ei se haitannut, sillä oli kyllä hauskaa, papalla oli paljon virtaa ja se vaan kiis, niiku käynnissäkin! Pohkeenväistöt meni ihan päin mäntyä, mutta ei haitannu, oli vaan niin kivaa! Se oli vika kerta kun Virneksellä ratsastin. Ja ihanaa, että se jäi kuiteskin ihan hauskaan fiilikseen!

"Estetunti fail"

Joskus pienempänä kun vielä opettelin esteratsastuksen saloja ja olin tyyliin ratsastanut vasta 2 vuotta niin yhellä estetunnilla kun mentiin puolikkaalla maneesilla ja kaikki laukattiin alkuverkkalaukkoja ja kentällä oli esteitä. Meille sanottiin, että älkää hypätkö estettä. No minä kun siinä niin useesti paikkaa vaihelin niin kävi sellainen vahinko, että se este vaan sattu siihen mun tielle, en vaa voinu väistää sitä. Toivoin että kukaan ei nähnyt ja ei mulle siitä ainakaan sanottu mitään. Heh..

"Vauhdikas vauhtimaasto"

Vaikka tämä tarina olikin päiväkirja merkinnöissä (18.10.13) niin silti kerron vielä vähän tarkemmin tätä taustaa. Eli siis meidän piti päästä pellolle baanailemaan, mutta oli niin märkää ettei päässyt, joten vauhtimaasto oli toinen vaihtoehto. Me siis oltiin 1.5h siellä maastossa ja kun vaan oli sellainen pätkä millä pystyi laukkaa niin laukattiin, eli laukattiin paljon, mutta pienemmillä poluilla käveltiin, jotta pystyi nauttimaan Nuuksion näteistä maisemista. Hepat kuumu sen verran, että jarrut ei toiminu kun tultiin tallille päin, joten kaikki voi päätellä missä askellajissa tultiin sitten takaisin tallille. Loppukäynnit kuiteskin käveltiin kentällä vielä ennen talliin menoa. Se oli kyllä yksi hauskimmista maastoista, jossa oon ikinä ollu!

Näitähän siis riittää ihan vielä riittävästi, ehkä saatte kuulla lisää myöhemmin. Tähän loppuun vielä tälläinen niin sanottu muisto video, jota oon pitkään tehnyt ja unohtanut jujulkaista.

Toivottavasti piditte postauksesta ja näemme jälleen ensipostauksen parissa!