#199: Perjantai oli portti viikonloppuun / viikkopostaus

Moikka! Tänään päästään pitkästä aikaa taas Viikko postauksesn pariin. Viime kerrasta onkin aikaa, mutta nyt vanha idea koki uudistuksen, jonka avulla siitä saa mielenkiintoisemman. Tässä postauksessa olen siis kertonut tämän viikon jokaisesta päivästä jotakin. Näitä kaikkea ei mun somessa näe tai kuule, joten Viikko postaus on kätevä tapa pysyä mukana mun menossa. Eihköhän aloiteta!

Maanantai aamuna heräsin mökin vintiltä sängystäni iloisesti uuteen päivään. Ilmassa leijui hyvä mökin tuoksu, johon oli mukava herätä. Kapusin tikkaat alas ja menin syömään hyvää aamupalaa. Olimme siis saapuneet mökille iskäni, pikkusiskoni, pikkuveljeni ja Reetan kanssa sunnuntai-iltana noin kahdeksan ja yhdeksän välillä. Mulla oli kamera tietysti matkassa mukana ja nappasin kivoja kuvia mökkiympäristöstä sekä pikkusiskostani ja Reetasta. Opetin siskolleni kuinka käyttää kameraa ja hän otti musta ja Reetasta muutaman kivan kuvan.  Ja tässä olis kuvia, joita nappasin sunnuntaina. 

Reetta

Mökillä oli jo syksy.. :D

minä ja repa

Reettaa tais epäilyttää :D

Huomatkaa mun hieno letti ja mökkioutfit

Pikkusisko ja Retta

Illan hämärtäessä kokeilin eri asetuksia ja salamavalon avulla sai aika mageita kuvia maitohorsmista!

Pikkusisko tuli sabotoimaan mun hienon kuvan Reetasta

Jäimme aamupalapöytään maanantai aamuna. Aamupalan jälkeen suuntasimme kohti Mikkeliä. Sinne mentiin vähän katselemaan paikkoja, kun viimekerrasta oli aikaa. Käytiin kauppakeskus Stellassa pyörähtämässä ja sitten Lidlissä ja Tokmannilla ennen mökille paluuta. Kun automme kaartoi takaisin mökin pihalle, niin syötiin ruokaa, kunnes oli aika minun lähteä naapuriin. Ja mitäs mä siellä tein? Olin sopinut vähän heppailuja, joten pääsin katsomaan naapurin estevalkkua ihanalla Lifti-suokilla. Kuvasin heidän valkkua, kunnes sitten sain  kiivetä Liftin selkään loppuverkkaamaan sen. Oli todella kiva heppa ja kivaa oli, että seuraavana päivänä pääsin uudelleen Liftin kyytiin. 

Maanantaina loppuilta sitten chillattiin ja syötiin, eli otettiin aika rennosti. Kävin pesulla ennen kun menin sitten kivan päivän jälkeen tyytyväisenä nukkumaan. 

Uusi aamu valkeni mökillä. En olisi jaksanut nousta, vaan olisin halunnut jäädä sänkyyn makaamaan. Osittain syynä oli väsymys, osittain taas tieto, että tänään pitää lähteä kotiin. Vaikka kotiin oli kiva päästä, niin silti harmitti lähteä mökiltä, koska siellä käy niin harvoin ja siellä on aina kivaa. Mökki on täynnä muistoja ihan mun lapsuudesta saakka, se on mulle tärkeä paikka. Siellä vietin paljon aikaa monena kesänä. Nykyään siellä käyn harvoin, vaikka nykyään se on meidän mökki. Mutta toivon todella, että nyt pääsisi enemmän siellä käymään.
   Kun olin vihdoin päässyt sängystä ylös, menin syömään aamupalaa ennen kun suuntasimme nokkamme kohti keskustaa. Keskusta oli muuttunut, sinne oli tullut uusi K-Market. Piipahdimme siellä ennen mökille paluuta. Kun olimme jälleen mökillä, söimme ruuan ja kello oli melkein kolme, niin oli mun aika mennä naapuriin. Suuntasin talliin, jossa Lifti jo odotti. Mentiin kentälle, nousin kyytiin ja aloin kävelemään alkukäyntejä. Ratsastuksen ajan hain vähän nappuloita ja testasin miten Lifti toimi, ja sehän toimi aika kivasti vaikka itse sanonkin. Oikeasti, aivan ihana heppa! Saatiin kuvaajakin paikalle ja tuli todella kivoja kuvia, kiitos!

Kiitokset vielä hevosen omistajalle ja kuvaajalle!

Kun olin ratsastanut ja hoitanut Liftin, palasin mökille. Mökillä pakkasin kamat ja söin ennen kun lähdimme ajamaan kohti kotia. Mökki jäi taakse ja koti häämötti kaukana edessä päin. Kun avasin kotioven, koirat olivat innoissaan. Limppu puolestaan oli hieman juro, mutta rapsutus taisi auttaa. Oli jo ilta, joten söin ennen kun vaivuin Netflixin pariin. Sitten unta kuulaan.

Nukuin hyvät unet omassa sängyssä. Heräsin päivällä, olin sentään nukkunut kunnolla. Söin ruokaa ja sitten lähdinkin jo tallille ratsastamaan. Sain samalla viimeisen Summer Bucket Listin kohdan suoritetuksi, ennen deadlinea.

Seinällä olevassa listassa luki mun nimen kohdalla Aarne. Aarne on siis suokki, sellainen rautias ja sopivan kokoinen, Ryskyn ja Hampan välimuoto. Olin niin innoissaan menossa tunnille, odotukset olivat korkealla. Oli aiemmin vähän aatellut, että Aarne olisi saman tyylinen  kuin Hamppa, ja niin se olikin! Eroa Aarnen ja Hampan välillä oli se, että Aarne oli hieman vahvempi suustaan ja edestä muutenkin jokseenkin erilainen. En osaa selittää millä tavalla. Tai kun ohjat otti tuntumalle, niin tunne ei ollut samanlainen kuin Hampalla. Toki, olihan ihan eri hevonen kyseessä. Ravissa oli samantuntuinen ja laukassa. Laukka oli siinä mielessä hauska, miten samanlainen se oli Hamppaan verrattuna. Aarne meni yhtä reippaasti ja hieman puski ympyröillä sisään mitä Hamppakin tekee mulla. Ei kyse ole mistään isosta puskemisesta, vaan sellaisesta pienestä minkä kyllä kuitenkin huomaa ja tuntee. Mutta hyvin sai senkin pois kun asetti välillä ulos. Toivon todella, että saan ens tunnillekkin Aarnen, oli mun tyylinen heppa. Eka kerta oli hakemista, mutta seuraavalla kerralla toivottavasti sitten jo paremmin! Ja tässä teille kuva Aarnesta. 

Illalla kun pääsin kotiin pesin ratsastussaappaani, ja sen jälkeen kävin suihkussa. Vaihdoin puhtaat lakanat, jotta saisin paremmin unta (jep, tälläinen ajatus mulla oikeasti oli). Syynä se, että saisin hyvät unet huomista koulupäivää varten. Silloin suihkussa ei jännittänyt. Ei lakanoita vaihtaessa jännittänyt, eikä syödessäni iltapalaa. Tai juodessani ilta teetä katsoen tallenteelta Simpsoneita. Mutta kun valot olivat kiinni, ja makasin pimeässä huoneessa kuunnellen Limpun syövän heinää, ajatukset alkoivat jyllätä. Kaikki mitä jos-tapahtumat kävivät mielessä ja maha oli täynnä perhosia. "Huomenna se alkaa, lukio..."

Sain kuin sainkin unta, ja hyvin nukuin. Heräsin aamulla hyvissä ajoin jo puoli seitsemän, koulu alkoi yhdeksältä. Jännitys oli kadonnut. Puoli tuntia selasin puhelinta herätäkseni, kunnes ryhdistäydyin ja menin syömään Eloveenan pikapuuroa aamupalaksi. Sitten tein perus aamutoimet. Noin kakskyt yli kahdeksan skoba starttasi pihasta seuraavana kohteena lukio. Kun lähdin kotoa perhoset olivat heränneet mahassani. Ajaessa ei jännittänyt, koulun pihassa jännitys kasvoi suureksi. Olin koululla jo hyvissä ajoin, joten mulla oli noin vartti aikaa ennen auditorioon menemistä.
  Auditoriossa alkoi jännittävä päivä. Meille puhuttiin, kerrottiin, esiteltiin. Lopulta jaettiin luokkiin. Mä pääsin 1a:lle, onneksi 5 entistä luokkalaistani pääsi kanssani samalle luokalle, joten oli helpottunut olo. Kaikki vaikuttivat mukavalta, luokkalaiset, ryhmänohjaaja ja tuutorit, sekä koko koulu yleisesti. Hyvä fiilis, vaikka vähän jännittikin koko päivän. Koulusta pääsin puoli kolmelta.
  Koulun jälkeen suuntasin toiselle mummilleni, jonka luona vietinkin pari tuntia ennen kun suuntasin nokkani kohti kotia. Kotona kerroin miten eka päiväni meni, saman kerroin mummillekkin.
Kotona söin ja pakkasin repun valmiiksi seuraavaan päivään. Sen jälkeen nappasin itsestäni kameralla kuvia, joissa halusin näyttää kuinka iloinen voi ihminen olla kun saa aloittaa opiskelut ns.puhtaalta pöydältä. Tässä teille muutamia kuvia.

Kello oli jo sen verran, että menin suihkun kautta syömään iltapalaa. Ja vanhaan tapaan, iltateen kanssa nauttimaan Simpsoneista ennen nukkumaan menoa. Sen tavan vuoksi tälläkin hetkellä odotan jo, että pääsen siihen tilanteeseen: heikosti valaistuun huoneeseen istumaan sängylleni iltateeni ja puhelimeni kanssa, josta katson yhden hyvän jakson Simpsoneita.

 Sain nukuttua, enää ei jännittänyt. Ei syödessä aamupalaa, ei ajaessa kouluun, kunnes koulun pihassa perhoset heräsivät vatsassani. Koulu alkoi puoli yhdeksän auditoriossa, olin jo siis herännyt kuudelta. Tykkään nimittäin olla ajoissa, koska olen muuten aina myöhässä. Äskeisestä lauseesta saisi hienon otsikon tälle postaukselle tai jonkun laisen kiva quoten instagramiin, pistetään siis harkintaan ja lihavoidaan se! Okei, sitten asiaan, tai ei. Näihin viikkopostauksiin tulee jatkossakin väliin tälläisia outoja juttuja, koska ne tulevat mulla ekana mieleen ja ne haluan siirtää näppäimistön kautta teille tekstiksi, luettavaksi. Voi vitsit miten deeppiä taas. Okei, joko sitten palattaisi aiheeseen ja jatketaan kappale vaihdoksen avulla, ettei tulisi enempää sekavampi tästä tekstistä.
   Vaikka koulussa olikin ollut päivän, silti perjantaita odotti. Perjantai oli portti viikonloppuun (hieno otsikko ehdokas meillä tässäkin...lihavoidaan!(okei nyt lopetan)). Koulupäivä oli mukava, meillä oli ryhmäytymistä ja paras juttu oli meille tehty Escaperoom, josta piti yhdessä päästä pois sanomalla tuutoreille kolme sanaa. Ne sanat piti selvittää erilaisten tehtävien avulla ja saimme ne lopulta selville: Tuiki tuiki tähtönen. Pakko myöntää, aika nerokasta. Päivä loppui kahdelta ja sitten suuntasin samantien tallille hoitamaan Hampan.

Hoidin Hampan normaalisti, eli kävelytin, kylmäsin, harjasin, ruokin. Paitsi kävelytys aika oli nyt n.30min. Teimme Hampan kanssa niin, että ekat n.10min käveltiin maasta, toiset n.10min selästä (siis kuvitelkaa selästä!!!<3 olin vähän innoissaan tai jotain :D) ja loput n.10 min otettiin muutama ravipätkä ja käyntiä maastakäsin. Niin ihanaa, että Hamppa alkaa olla jo näin hyvässä kunnossa, oon niin iloinen! Tallin jälkeen kun olin viettänyt siellä yli 2 tuntia menin kotiin syömään ja lepäilemään loppuillaksi. Sitten meninkin nukkumaan.

Heräsin rauhassa ja menin syömään tuhdin aamupalan. Tai oikeastaan en tiedä voiko sitä kutsua aamupalaksi jos syö joskus yhden aikoihin. Sen jälkeen hetken chillasin, ennen kun lähdin tallille. Kuvasin ig-storyyn my dayn tallilta, joten mun heppainstagramissa @vilmaflinck.equestrian on tallennettuna koko tallipäivä profiilista löytyviin tarinoihin. Joten sieltä näette tarkasti mitä tehtiin Hampan ja Ryskyn kanssa eilen.

Tosiaan, tallille lähdin noin kakskyt yli kaks ja tallille saavuin noin varttia vaille kolme. Ihan ensimmäisenä otin Hampan kaapista sen harjat esille, sen jälkeen tein sille ruuan valmiiksi, jonka jälkeen hain Hampan sisälle. Otin siltä puvun pois ja harjasin sen huolellisesti ennen kun nappasin kypäräni mukaan ja lähdimme kävelemään. Tehtiin taas niin, että n.10 min käveltiin maasta, seuraavat n.10 min selästä, jonka jälkeen n.5 min sisällä otettiin kolme ravipätkää maastakäsin. Loppuaika käveltiin niin, että otettiin samalla kuvia. Ravien jälkeen menimme talliin vaihtamaan Hampan hienon riimun, jonka jälkeen käveltiin yhteen kuvauspaikkaan, jossa sitten Hamppa seisoi ja mä otin kuvia. Siinä ei Hamppa liikkunut, mä liikuin itse kun vaihdoin kuvakulmia. Kun oltiin otettu kuvat, lähdimme talliin. Tallissa kylmäsin reilu 10 min Hampan jalan kylmällä vedellä, jonka jälkeen harjasin uudelleen huolellisesti. Hamppa sai kauan odottamansa ruuan ja siinä samalla vielä harjasin. Kun ruokakippo oli nuoltu puhtaaksi, huuhtelin Hampan suun vedellä ruiskun avulla. Ennen ötökkäpuvun laittoa laitoin naamaan rasvat. Ja tietysti Hamppa sai monta leipää tänä aikana.. :D Kun heppa muistitti avaruusolentoa, oli aika mennä ulos. Hamppa sai leivän ja samalla mä siivosin sen tarhan. Ja tässä sitten olisi teille päivän kuvasaldo ihanasta Hampasta! <3

auringosta nauttija

"Silmät kiinni!"

Kansallisaarre Hamppa <3

epäilevän näkönen

lempeän katseen omaava otus <3

ja taas "silmät kiinni!"

<3

Kun  olin saanut Hampan ulos ja sen kamat paikoilleen, otin Ryskyn harjat esille ja tein sille ruuan. Hain sen laitsalta ja mentiin talliin. Tallissa harjasin sen huolellisesti, sillä joku oli selvästi nauttinut piehtaroimisesta.. :D Sitten lähdettiin kentälle tekemään maastakäsittely harjoituksia noin puoleksi tunniksi. Harjoiteltiin ihan perus pysähdyksiä, peruutuksia ja paikallaan seisomista. Siellä samalla nappasin muutaman kivan kuvan Ryskystä.

Sitten vaihdoimme Ryskyn kanssa kenttää, jossa nappasin vielä kivempia kuvia mitä nuo ylläolevat, ja tässä niitä tulee...

on se nätti! <3

Ryskyn lempeä silmä <3

Aika kivoja kuvia vaikka itse sanonkin.. mutta takasin asiaan.
   Palattiin Ryskyn kanssa talliin ja sitten harjasin sen kunnolla uudelleen ja annoin ruuan. Laitoin hupun päähän ja ulkona laitettiin ötökkäkarkotetta ennen laitumelle menoa. Kun heppa oli saanut leipänsä, menin talliin laittamaan kamat oikeille paikoilleen ennen kotiin lähtöä.
Kotona söin ja katselin Netflixiä loppuillan.

Eilen julkaisin instagramiin kuvan Doriksesta, pitkästä aikaa. Pitkästä aikaa huomasin kuinka sitä hevosta kaipaa oikeasti. Tässä päivien muuttuessa kuukausiksi alan vihdoin hyväksymään asian, että Dorista ei ole, piste. Kun löysin kivoja heppoja ympärilleni, olen oppinut niin sanotusti päästämään irti. Kun oon antanut uusille hepoille mahdollisuuden, niistä kuoriutuu ihania piirteitä. Kun niiden kanssa viettää aikaa, ne opettavat paljon, niiden luottamuksen voittaa. Ja se on parasta. Mitkään sanat eivät oikeasti riitä kuvailemaan kuinka kiitollinen olen Hampasta ja Ryskystä. Olen iloinen, että ne tulivat elämääni. Ne ovat vieneet mua eteenpäin ratsastajana sekä ihmisenä huimasti. Ne jatkoivat siitä, mihin Doriksen kanssa jäätiin. Doris oli mun ykkösheppa, se once in a lifetime horse. Sitä ei voi kukaan korvata, mutta aina on tilaa uusille tuttavuuksille, uusille heppakavereille. En vaan vois olla iloisempi molemmista suokeista. Hauskaa on, että huomaan samoja piiretitä molemmissa, en tiiä onko ne jotain "vain suomenhevos-juttuja". Oon ilonen, että sain mahdollisuuden pitää Ryskyn osana mun elämää eikä mun tarvinut luopua siitä. Ja oon kiitollinen, että Hamppa alkaa parantua ja se alkaa olla päivä päivältä parempi. Molemmat ovat ihania, sympaattisia, lempeitä ja viisaita hevosia, joiden kanssa on mukavaa viettää aikaa. <3

Tänään.. mitä mä oon tehnyt tänään... pitää oikein miettiä. 

Tänään on ollut sateinen päivä, eli toisin sanoen luontoäiti päätti mun puolesta. Tänään olen metsästänyt lukiokirjoja ja ommellut penaalin äidin avulla, koska en oo ommellu ikuisuuksiin. Ja penaalista tuli tällainen kaksiosainen. Toiselle puolelle stabilot ja toiselle puolelle muuta. 

Katsoin tuossa päivällä myös Henkien kätkemää tallenteelta. Uskokaa tai älkää, mutten ikinä ole nähnyt sitä aiemmin. Ja muutenkin tällä viikolla oon kattonut paljon hyviä leffoja ja tässä voisin vinkata teille ne! 

Henkien kätkemää oli tosi hyvä leffa, suosittelen! Se oli meillä tallenteella, eli sitä ei ole Netflixissä. Muista palveluista en tiedä.

Netflixistä löytyvä leffa, joka kertoo hieman erilaisen tarinan Lumikista. 

Sitten tällainen kauhuleffa, Carrie, jonka vuokrasin Elisa Viihde Vuokraamosta. Hyvä leffa, mutta ei pelottava mun mielestä, oon nähnyt parempia kauhuleffoja. Eli perusleffana hyvä, kauhuleffana ei pelottava.

Nainen junassa, alkuun sekava kunnes asiat alkaa valkenemaan. Oon pitkään halunnut nähä tän ja oli hyvä. 

Sanoisinko, että cringe ja läppä leffa, ei voi ottaa toissaan. Leffalla hauska idea!

Siis rakastuin tähän leffaan ja voisin kirjoittaa siitä vaikka esseen. Mutta lyhyesti: oon pitkään halunnut nähä tän ja nyt se vihdoin tuli netfxiin. Ihana ja koskettava leffa, joka saa nauramaan ja itkemään. Oikeesti jos et oo nähny niin kannattaa ehdottomasti katsoa!

Mulle muuten valkeni tossa suihkun aikana, että en oo tehnyt tälle lukuvuodelle tai tälle jaksolle mitään tavoitteita, joten listataan ne tähän nyt samalla. Lukuvuodelle mulla ehkä oli joku sellainen tavote, että pysy hengissä, joten siitä on hyvä aloittaa. Muina tavoitteina on se, että tutustun uusiin ihmisiin ja anna heille mahdollisuuden, olen oma itseni. Myös itsetunnon kohottaminen on hyvä tavoite. Ja olla mahdollisimman vähän poissa koulusta, oon nimittäin joskus jäänyt liian helpolla kotiin tässä yläaste aikoina. Onneksi lukiossa saan aloittaa puhtaalta pöydältä, kaiken. Vanha tieto, jota olen oppinut on turvaverkkona. Mutta pyrin uuteen tietoon ja kehittämään tietoani mahdollisimman paljon hyödyntäen eri tapoja. Siinä on varmaan hyvät tavoitteet lukion ekalle vuodelle. 

Ja tähän loppuun voisin kertoa tästä viikkopostauksesta. Mietitte varmasti miksi tämä on niin sekava? Se saattaa olla sekavaa, kun päästän luovuuteni valloilleen ja kirjoitan kaiken mitä ajattelen. Vedän rennosti. En halua tehdä sellaista "Menin kouluun. Oli kivaa. Menin kotiin. Söin. Menin tallille. Ratsastin. Menin kotiin. Söin. Menin nukkumaan" (okei saitte varmaan ideasta kiinni). Mun ajatukset on sekavat. Mä kirjoitan nopeasti, joten kirjoitusvirheitä löytyy, joka on inhimillistä. Hauskaa on, että oon käyttänyt tähän postaukseen oikeasti mont tuntia, miltei koko päivän, koska oon ollut tästä niin innoissaan. Ja samalla vähän jännittää, että kuinka pitkä tästä mahtaa tulla ja jaksaako kukaan lukea tätä. Se jää nähtäväksi ja jos pääset tähän lauseeseen asti, olen kiitollinen. Mulla on muuten paljon postausideoita ja ensi viikolla saatte nähdä niistä jonkin. En  aio paljastaa mitään, vaan näette sitten!

Mutta hei, kello alkaa olla jo paljon (22:39) ja mun  nukkumaan meno aika meni jo. Hups. Mutta ei se mitään. Mä luulen, että unohdin mainita jotain.. eiku... ainiin! Tosiaan, kattokaa mitä täällä lopussa on! Sain vihdoin aikaseks muokata tälläsen loppujutun, jee! Nyt meitsi lähtee nukkumaan ja sitten huomenna nokka kohti koulua! Nukkukaa tekin hyvin, ja me nähään ens postauksen parissa, heippa!

ps. Sunnuntai on portti arkeen.