#206: Hamppa yllättää...

Kuten olen aiemmin (ja varmaan monesti) maininnut, että ratsastus ei ole ruusuilla tanssimista. Ja se tuli tänään jälleen todistetuksi. Silti, rakkaus tähän lajiin ei helposti ota kolauksia, vaikka Hamppa "26vee" järjestikin aikamoisen tempauksen. Itseäni lähinnä nauratti ja huvitti koko juttu...







Heräsin kerrankin ajoissa ja tallille olin matkalla puoli yhdentoista jälkeen, joka on oikeasti harvinaista. Tallille kun pääsin, otin tyytyväisenä Hampan suojat, suitset ja harjat esille. Tein Hampan ruuan valmiiksi ennen kun hain sen sisälle. Otin  loimen pois ja aloin harjata sitä. Laitoin suojat, suitset ja oman kypärän päähän, ennen kun lähdettiin kentälle. Hamppa oli rauhallinen, ja kun pääsin selkään se käveli korvat hörössä energisesti eteen päin. Hampalla oli oma, normaali energinen käyntinsä, joten en aavistanut mitään...

Vaihdettiin suuntaa vasemmalle. Kentältä lähti yksi hevonen pois. Hamppa käveli energisesti, kunnes kentän päädyssä se teki kunnon pukin. Hänen ajatusmaailmaansa en tiedä, mutta voi olla, että  a)kaverin perään b)käynti on tyhmää, haluan mennä kovempaa tai c)niiiiiiiin kivaaaa!!! Mulla on energiaaaaaaa!! Mulla oli siis pitkät ohjat ja kaikki tapahtui niin nopeasti ja niin yllättäen, etten kerennyt vetää päätä ylös ja huomasin olevani maassa ja Hamppa laukassa matkalla toiselle puolelle kenttää. Laskeuduin polvet/sääret edellä, joten ranteet pysyivät ehjinä, koska mullahan on paha tapa ottaa kädellä vastaan (tässä teille esimerkki). En ollut vihainen, pelästynyt tai mitään. Olin vähän hämillään, että mitä äsken tapahtui ja lähinnä huvittunut. Kerta se on ensimmäinenkin! Hamppa antoi nätisti kiinni ja jalka pysyi ehjänä. Itseeni ei sattunut, siispä kipusin takaisin selkään.

Pitkä takki ratsastukseen ei oo paras vaihtoehto, kun se rullaantuu niin helposti... xD

Meillä oli hieman erimielisyyksiä askellajista...

Hampalle jäi aika kova steppus moodi päälle ja muutaman kerran yritti (ei siis pukittanut tai mitään), että jos voitais mennä muuta kuin vaan käyntiä. Ratsastin Hamppaa avuille ja rennoksi, Hamppa pursusi energiaa ja eteenpäin pyrmimystä, mutta saatiin ihan hyviäkin pätkiä kun hän malttoi mielensä. Otettiin sitten maastakäsin pitkillä sivuilla ravia ja Hamppa ravasi nätisti korvat hörössä ja niin tyytyväisenä! Oli se ravissakin vähän menossa, mutta ihan hallinnassa, eikä yrittänyt mitään. Ravien jälkeen nousin takaisin selkään ja sitten käynnissä se oli tosi hyvä ja maltoi hienosti! Pätkittäin alkoi jo kantamaan itseään ja hakeutumaan oikeaan muotoon, eikä kulkemana kaula kaarella ilman, että käyttää selkää. Tätä fiilistä ollana hauettu ja nyt sen saavutimme ilmalennon, laukkapyrähdyksen ja huvittuneisuuden kautta.

Tippumisen jälkeen, vähän väliä naurahdin tai aloin nauramaan Hampan selässä. Tilanne oli ollut niin epätavallinen, uusi, ja hämmästyttävä. Eniten itseäni huvittaa se, että Hamppa-papasta kuoriutui nuori oripoika. Hamppa on ihana, kun sen pilke silmäkulmassa ei sammu ja välillä pidetään kunnolla hauskaakin! Hampan kanssa ei vaan voi olla oppimatta uutta! Näin jälkeen päin huomaa, että polvet otti vähän osumaa, onneksi ei pahasti! Tulee komeat mustelmat!

Kentällä Hamppa oli rauhoittunut ja tyytyväinen, joten käveltiin maastakäsin loppukäynnit ennen lämpimään talliin pakenemista kiihtyvältä sateelta.

Tässä postauksessa olevat ihanat kuvat on napsinut Annika.N ! <3