#90: Kun kerran se murtuu niin myös toisenkin

Moi. Eli tää postaus on vähän erilainen ratsastuspostaus mitä yleensä, sillä mulla kävi torstaina just sillee samallailla ku kolme vuotta sitten...

"No, tämä tositarinamme alkaa ihanana lumisena torstai päivänä, kun Vilma, Loti, Tiitu ja kaksi aikusta lähtevät pellolle baanailemaan ekaa kertaa tänä vuonna."

Ei vaa tosiaan, menin normitapaan torstain tallille, mun piti ridaa 2h mut kohtalo päättikin toisin. Eka tunti oli klo 16-17 ja toinen ois ollu mun oma tunti klo 19-20 ihan normaalisti. No ekal tunnil verkattii hepat kaikis askellajeis maneesis ennenku lähettiin pellolle. Ja meitä oli 5 tyyppii (2 aikuista, Loti, Tiitu ja mä) sekä kameran takana Kaisa. Kun hepat oltiin verkattu niin lähettiinkin pellolle.

Otettiin pellolla ensin kaks kierrosta käyntiä ja ravia ennen ku alettiin ottaa laukkoja.

Ekalla kerralla Doris ei oikee ymmärtäny et mihin kaikki oikee lähti, joten ekassa startissa jäätiin perälle.

 

Kaikki suju hyvin, toisella startilla Doris ymmärs et mistä on kyse ja sitte se kyllä lähti! Olis kiva jos se maneesissa liikkuis enemmän eteenpäin, hieman ehkä tolla tyylillä? ;)

Laukattiin aina pois päin portilta ja käveltiin sitten takasin ja käveltiin vielä laitumen ns. lyhelle sivulle josta sitten aina lähetiin. Kuvassa oltiin just päästy sille ns. lyhyelle sivulle ja Doris oli menossa jo, sitähän sai oikee pidättää! Meinattii peruttaa aidastakin läpi! XD

No sitten se vika startti... se lähti hyvin, mutta puolessa välissä matkaa sitten Doris alko vetää päätä alas ja vähän pukkaamaan, ei ollu mitään isoja pukkeja, mutta tosta vauhdista mitä me mentiin niin ne riitti siihen, et mä lensin sieltä selästä sinne lumiseen peltoon.

Ja luontaisesti otin kädellä tietty vastaan joten ku olin päässy siihen maahan niin vedin ensin henkeä, koska happi oli menny pihalle niin hengittelin siinä hetken. Mun vasempaan ranteeseen sattu ihan sairaasti joten tiesin jo heti siinä et se oli murtunu, koska ku kerran se on murtunu niin toisen kerran sen jo jotenki aavistaa. Häntäluukin tärähti mukavasti sitten siinä samalla.

Lähettiin kohti tallia kun Doris oli saatu kiinni koska se tyytyväisenä laukkas sitten muitten perään.

No Kaisa otti Doriksen, koska pidin mun oikeella kädellä siitä mun vasemmasta kädestä kiinni ja painoin sitä itteeni. Tosiaan päästiin siihe tallin pihaa niin mun ratsastuksen ope oli vastas lumipussinkanssa, se laitto mun käteen sen, laitto pintelipatjan ja kääri pinteliin. Äitille soitettiin ja se tulikin pian jä lähettiin kohti Lohjan sairaalaa. Tosiian toi mun tippuminen tapahtu noin klo 16.45-16.55 välisenä aikana.

Oltiin Lohjalla noin klo 17.40 ja siis se koko automatka oli aivan järkyttävä ku mun käteen sattu aivan tolkuttomasti!! No mut pääsin nopeasti onneks sen päivystys tädin luo ja kerrottiin tilanne, se anto vähän särkylääkettä ja sitte ootettiinkin pari tuntia siinä niin et pääsis lääkärin luo. Se odottaminen oli ihan hirveetä, mun käteen sattu ihan hirveesti ja sitte siinä odotellessa se kyl turtu siihen kipuun.

Päästii sen lääkärin luo, katto mun rannetta vähän, kokeili mistä kohtaa sattuu jne ja sitte meninkin röntgeniin. Röntgenin jälkeen venattiin taas ikuisuus, mutta onneks siel odotus aulas oli semmonen masiina mist pysty osataa kaikkee karkkii, pähkinöit, juomist yms.

No sen järkyttävän odotuksen jälkeen pääsin sen lääkärin luo taas ja katottiin niitä röntgen kuvia. Selkeesti oli murtunu, mutta värttinä luun alku ja loppu ei menny kohdikkain eli ainoa vaihtoehto oli vetää se ranne paikoilleen, jos se ei onnistu niin leikkaus.

Venattiin et se joku käsikirurgi ehtis tulla vetämään mun ranteen paikoilleen niin mua jännitti ihan sairaasti. Sitte mut pyydettii kipsaus huoneesee ja mut laitettiin makaamaan selassee vähän niinku sairaala sänkyy, mut siin ei ollu mitää patjaa tai laitoi tai mitää, et semmone vähänku hammaslääkärin tuoli mut vaan sänkynä. (Ootte hyvii jos saatte selvää tosta äskösest selityksest XD).

Siin samas huonees oli mun lisäks se käsikirurgi joka vetää mun ranteen paikoilleen, joku kipsauslääkäri/hoitaja (en tiiä) ja sellane perus sairaan hoitaja joka oli mua varten siin et pystyin juttelee sille sen lyhyen operaation ajan.

Ekana se kirurgityyppi laitto ranteen kipeimpään kohtaan puuduus piikin ja ei hemmetti se sattu siis niin paljon että huh huh! Ja ne anto sen hetken aikaa vaikuttaa, jonka jälkeen mun rannetta alettiin vääntää paikoilleen ja seki sattu ihan hirveesti! Onneks se oli nopeesti ohi, mut se kirurgi piti mun sormista kiinni et se ranne pysyy paikoillee ja se joku kipsin laittajalääkäri tai hoitaja, en tiiä, niin kokos mulle siihen sitte kipsin.

Käväsin vielä röntgenissä, oli menny paikoilleen. huh, ja sitte mun kipsivielä viimeisteltiin laittamalla tälläne sininen harso tähä päälle.

Päästiin lähtee onneks kotiin noin klo 23.40 ja siis olipaha kyllä kokemus!

Ja kotona söin pizzaa ja menin nukkuu.

Mut tähän loppuun tällänen mun henkilökohtainen vinkki: Älkää ottako kädellä vastaan kun tiputte normaalia kovmmasta laukasta alas. :D

Saanen muistuttaa, että ratsastus kuvat ovat (C) Kaisa.N joten niitä ei saa kopioida niinku ei mitään muitakaan blogini kuvia, kiitos! :)