#81: Mitä mä pelkään?

Mitä mä pelkään? Tää harrastus on hyvin riskialtis ja vaarallinen, mutta kun noita asioita ei mieti niinkään, heittää ne aivojen perälle ja nauttia. Niin mä ainakin teen. Jos jotai tapahtuu niin sitten tapahtuu, okei?

Mutta aina ei voi myöskään vaan fiilistellä, tai voi, mutta mä en ainakaan osaa. Mun täytyy keskittyä, esimerkiksi esteradalla mua välillä pelottaa, kun esteitä on korotettu ja kun se heppa kieltääkin sille isommalle esteelle. Kyllä mulle tulee hieman epävarma olo, mutta kun vain yrittää voittaa pelkonsa ja luottaa siihen hevoseen niin siitä isommastakin esteestä pääsee yli.

Kun oon tippunu niin oon noussu takasin, voittanu pienen pelkoni. Paitsi silloin en noussut selkään kun mursin ranteeni, niin en enää noussut. Muistan kun pienmpänä tipuin mun ihan ekoissa kisoissa verkassa ja radalla Urpo-ponilta. Verkassa se pukitti ja lensin sieltä kun leppäkeihäs, ilmat meni pihalle. Nousin silti sentään vaikka mua vähän pelotti. Radalla tipuin sit uusiks ku poni veti pään alas.

Mä en ikinä anna pelon voittaa, ainakin yritän. Yritän aina voittaa pelon. Pelossa ei voi elää. Sä et voi tietää mitä seuraavaks tapahtuu. Voit tippua ja jos et nouse takaisin selkään, niin annat pelon voittaa ja pahimmassa tapauksessa sä voit menettää koko harrastuksen.

Toivottavasti tää lyhyt ja yrtimekäs teksti sai just sut siellä ruudun toisella puolella ajattelemaan jotain! :)