#123: Virnes

-
Tänään on 2.8. Joillekkin se saattaa olla ihan normi päivä niin kuin mikä muukin. Mutta tasan 9 kuukautta sitten eli 2.11 se oli päivä, jolloin mun maailma murtui. Ja mä en liiottele, oon toki nyt hyväksyny sen mitä menetin, sen mitä en ikinä enää saa takas, sen mitä en voi ikinä enää halata. Mutta alitajuisesti en tuu hyväksymään sitä ikinä, sitä että yksi tärkeimmistä olennoista täällä maanpäällä lähti 2.11, 9 kuukautta sitten trailerilla viimeiselle matkalleen. Joko arvaatte kenelle tämä postaus on pyhitetty?

En oo unohtanu sitä mitä sanoin,
en oo luovuttanu sitä mitä vannoin 
ja jos sanoinkin sen ääneen liian harvoin,
niin sua jatkuvasti mielessäni kannoin.


Mä en oo unohtanu sua, en tuu ikinä unohtamaan. Sä olit mun yks tärkeimmistä täällä maanpäällä.
Mun on välillä vaikee oikeesti ymmärtää ettei sua enää oikeestii oo, etten oikeesti pääse ikinä enää halaa sua tai puhuu sulle tai rapsuttaa tai taluttaa sua tai tekemään sulle kukkaseppelettä.
Joskus haluun hautaa sen ajatuksen, ettei sua oo, en tiiä miks, mutta kai se on joku suojelemisvaisto tai joitain, suojelemisvaisto itkemiseltä. Vaikka eihän itkemistä tarvii hävetä, varsinkin kun itken sun tähden. Ja tälläkin herkellä kun katon tota yllä olevaa kuvaa, joka on täynnä iloa niin tulee tosi haikee olo ja haluisin saada tonkin hetken takas, ilon hetken sun kanssas.


2.11.2016 oli keskiviikko ja silloin joskus ennen viittä sain viestin, että Virnes ei voi hyvin, sillä on ähky. Niin mut heitettiin nopeesti tallille, Virnestä kävelytettiin maneesissa silloin ja mä kävin moikkaamassa sitä. Aikaa ei kulunu hirveesti niin Virnestä lähettiin sitten viemään eläinlääkäriin ja se jäi Virneksen viimeiseksi matkaksi. Kun tallintyöntekijä sai tiedon ja sain kuulla huonot uutiset niin juoksin Doriksen karsinalle ja halasin sitä ja vaan itkin ja itkin ja itkin. Se oli ehkä yks mun elämän hirveimmistä päivistä. Sitten kun lähin tallilta kotiin niin itkin ja kotona itkin ja en menny torstaina kouluun, itkin vaan kotona. Torstaina oli sit kyllä ratsastustunti niin menin silti ratsastamaan ja vältin vaan kulkemasta ja kattomasta Virneksen vanhaa karsinaa, jonne oli siirretty jo toinen heppa. Voi muuten olla, että sitten en perjantainakaan mennyt kouluun kun jatkoin kotona vaan itkemistä, en tarkalleen muista. Ja pitkään kun menin tallille en suostunut siivoomaan Virneksen vanhaa karsinaa tai edes menemästä sinne. Se oli vaan niin kova pala kun rakas Virnes lähti. 



"Perhaps they are not stars in the sky,
but rather openings where our loved ones
shine down to let us know they are happy."
- Inuit saying 


Rakastan sua nyt ja aina <3

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

#191: Koulukiusaaminen

-
Kuva
Johdanto K oulukiusaaminen on koulumaailmassa aina läsnä, joka päivä, jonkun oppilaan kohdalla. Ja se on ikävää. Se ei ikinä lopu, tai siltä se ainakin tuntuu. Mutta miksi se on aina läsnä? Ehkä ihmiset ovat sellaisia, että erilaisuutta ei arvosteta. Lapset varsinkin osaavat olla julmia. Jos poikkeat joukosta, olet outo ja uhri. Jos taas et poikkea, olet matkia ja uhri. Mitä pitäisi olla, jotta ei kiusata? Olla olematta? Miksi se on näin? Se on niin epäreilua kuin vain voi olla. Silti suljemme silmämme ja kävelemme vain ohi. Me muut emme puutu tarpeeksi ja se on ongelma. On niin monta eri näkökulmaa, yhdellä tarinalla monta eri sovitusta. Mitä se vaatii, jotta heräämme, avaamme silmämme ja autamme, emme jätä yksin, emme kiusaa. Vaatiiko se oikeasti sen, että kiusatun on niin huono olla, että äärimmäisessä tapauksessa päättää riistää oman henkensä, kun pakotietä ei enää ole? Koulukiusaaminen Koulukiusaaminen nimensä mukaisesti tarkoittaa kiusaamista, joka sij
LUE LISÄÄ...

#163: Käyntityöskentelystä hauskaa!

-
Kuva
Moi! Kun täällä Suomessa asutaan ja nämä säät ovat olleet koko syksyn ja talven vähän mitä ne nyt on sattunutkin olemaan (etenkin Etelä-Suomessa). Eli toisin sanoen, koko syksyn joulukuuhun asti sadetta ja marras-joulukuussa pikku pakkasia, jolloin kenttä menee ihan kovaksi. Nämä Suomen mukavat säätilat ovat olleet etenkin heille heppaihmisille hieman ikäviä, joilla ei sitä maneesia ole. Nyt pitkään kenttä (ja varmaan muutkin kentät ympäri Suomen) on ollut peilijäässä tai muuten vaan hirveän kova. Toisin sanoen, on ollut aikaa tehdä sitä käyntityöskentelyä. Käyntityöskentely on tärkeää, mutta se saattaa pitkästyttää varsinkin jos ratsastaa itsenäisesti ilman opettajaa/valmentajaa pitkäänkin. Itse menin elo-syyskuussa pari viikkoa putkeen lähes joka päivä käyntityöskentelyä. Se ei tosin johtunut siitä, että kenttä olisi ollut kova. Mutta nyt ollaan Hampan ja Ryskyn kanssa päästy työskentelemään ihan kunnolla käynnissä. Ja jotta käyntityöskentely ei menisi hirveän tylsäksi, mulla on pari
LUE LISÄÄ...

#228: Ratsastuskoulu vs.vuokrahevonen

-
Kuva
Ratsastus on harrastus, jota voi toteuttaa monella eri tavalla. Voi ratsastaa ratsastuskoulussa vakiotunnilla kerran viikossa tai useammalla eri tunnilla parikin kertaa viikossa. Voi olla, että jollain on oma, ylläpito- tai vuokrahevonen. Näiden vaihtoehtojen lisäksi voi olla liikutushevonen, tai hevonen itsellään leasing-sopimuksella. Tässä postauksessa käsitellään ratsastusta harrastuksena tarkastellen ratsastuskoulun ja vuokrahevosen eroavaisuuksia sekä yhtäläisyyksiä. Aarne, elokuu 2018, Vihdin Ratsutallilla. / (C)Loti.N
LUE LISÄÄ...