Lepää rauhassa Rakas !

Jotta elämä tällä maapallolla pystyisi jatkumaan, aina jonkun on tultava tähän maailmaan ja jonkun taas jätettävä tämä maailma. Tänään, keskiviikkona 2.marraskuuta oli mun yhen rakkaan ja hyvin tärkeän aika lähteä.
Pienenä ratsastin maanantaisin, toivoin joka tunnille Virnestä. Me mentiin koulua, esteitä, maastoiltiin ja oltiin pellolla ylittämässä maastareita. Me käytiin myös estekisoissa, olit mun luottoratsu. Suhun pysty luottaa. Sä olit mahtava opettaja. Mä laukkasin ihan ekat laukka-askeleet sun selässä. Sä opetit mulle tasapainoilua ilman satulaa. Me oltiin hyvä tiimi. Sulta opin monen monen asian lisäks, että ikinä ei saa katsoo alas kun hyppää esteitä, sä menit ohi esteestä kun tein niin. Sä olit upea, ihana ja rakas heppa. Mä en ikinä tuu unohtaa sua. Mä rakastan sua. Sä oot mulle tärkee.


Mutta nyt on sun aikas. On sun aikas mennä. Mä itken ja itken ja itken. Olit mahtava heppa, ja oot vieläkin. Nyt sulla ei oo kipua, saat laukata ikuisilla vihreillä niityillä. Mä rakstan sua aina. <3

Parhaalle hoitohepalle, opetusmestarille, kisaratsulle, liinaharjalle ja papalle. Lepää rauhassa.

Sydämmellä, Vilma


















Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

#191: Koulukiusaaminen

#163: Käyntityöskentelystä hauskaa!

#228: Ratsastuskoulu vs.vuokrahevonen