Luukusta 16 ilmestyy tuplaratsastuspostaus, eli kerron eilisestä tunnista ja tänpäiväsistä kisoista.
Kisojen verkasta.
Torstai: Vikat treenit ennen kisoja ja tunti meni hyvin. Meillä oli jälleen puolikas maneesi ja 7 siinä samalla puolella, eli ei ihan rataa hypätty, mutta mentiin puomeja ja tykkäsin kyllä tehtävästä.
Tultiin puomeja ensin harjoitusravissa molempiin suuntiin ja laukassa myös, ennen kuin otettiin hyppyjä. Hypättiin okseria ja siten, että tultiin alkusi noi oranssit puomit, mutta okserin takana ei ollut enää sinistä puomia.
Mun mielestä se tunti meni hyvin ja hypyt onnistu, oli vaikeuksia tulla laukassa vasemmassa kierroksessa puomit.
Kuvan selvennys: pinkit pallot=sokeripalat
oranssit ja siniset viivat=puomit
ohut turkoosi viiva=reitti
punaset epämääräset jutut=sokeripalikat
mustat tuplaviivat oranssin puomin päässä=okserin tolpat, eli 4kpl tolppia
Hypättiin tota verkkaesteenä ja radalla se oli 4. este.
Radan 7.este
Perjantai: Oltiin Doriksen kanssa kisoissa hyppäämässä luokka 80-90cm ja tultiin toiselle sijalle, pienistä virheistä ja Doriksen spurteista huolimatta. Kerrankin Doriksella oli energinen laukka ja sitähän sai olla pidättämässä ihan kunnolla kun tammalla oli meno päällä, mutta ihan hyvä vaan!
Tää on sellanen kädet eteen myötäys. xd
Videoilla näkyy parhaiten. Videossa on esteet nr 4-13. Ja Doris tekee sen kumman juttunsa 6 esteen jälkeen maneesin päädyssä.
Johdanto K oulukiusaaminen on koulumaailmassa aina läsnä, joka päivä, jonkun oppilaan kohdalla. Ja se on ikävää. Se ei ikinä lopu, tai siltä se ainakin tuntuu. Mutta miksi se on aina läsnä? Ehkä ihmiset ovat sellaisia, että erilaisuutta ei arvosteta. Lapset varsinkin osaavat olla julmia. Jos poikkeat joukosta, olet outo ja uhri. Jos taas et poikkea, olet matkia ja uhri. Mitä pitäisi olla, jotta ei kiusata? Olla olematta? Miksi se on näin? Se on niin epäreilua kuin vain voi olla. Silti suljemme silmämme ja kävelemme vain ohi. Me muut emme puutu tarpeeksi ja se on ongelma. On niin monta eri näkökulmaa, yhdellä tarinalla monta eri sovitusta. Mitä se vaatii, jotta heräämme, avaamme silmämme ja autamme, emme jätä yksin, emme kiusaa. Vaatiiko se oikeasti sen, että kiusatun on niin huono olla, että äärimmäisessä tapauksessa päättää riistää oman henkensä, kun pakotietä ei enää ole? Koulukiusaaminen Koulukiusaaminen nimensä mukaisesti tarkoittaa kiusaamista, joka sij...
Kesän alussa Summer Bucket Listiä suunitellessani halusin haastaa itseni ja toteuttaa pitkäaikaisen unelman. Pitkään olen haaveillut kaulanarulla ratsastamisesta. Netsissä on vaan niin paljon upeita videoita aiheesta, hypätään esteitä ja tehdään laukanvaihtoja. Eniten jutussa kiehtoo vapaus ja vapauden tunne. Koko kesä ollaan tehty Ryskyn kanssa töitä tämän unelman eteen. Aloitettiin siitä, että Rysky ei suostunut pysähtymään, saatika edes kävelemään pitkin ohjin uralla pysyen. Maastakäsitteyllä ja hitaasti etenevillä tehokkailla kaulanarutreeneillä ollaan päästy tähän pisteeseen. Viimeviikon sunnuntaina vihdoinkin kova työ palkittiin ja onnistuneesti ratsastimme pelkällä kaulanarulla.
Ratsastus on harrastus, jota voi toteuttaa monella eri tavalla. Voi ratsastaa ratsastuskoulussa vakiotunnilla kerran viikossa tai useammalla eri tunnilla parikin kertaa viikossa. Voi olla, että jollain on oma, ylläpito- tai vuokrahevonen. Näiden vaihtoehtojen lisäksi voi olla liikutushevonen, tai hevonen itsellään leasing-sopimuksella. Tässä postauksessa käsitellään ratsastusta harrastuksena tarkastellen ratsastuskoulun ja vuokrahevosen eroavaisuuksia sekä yhtäläisyyksiä. Aarne, elokuu 2018, Vihdin Ratsutallilla. / (C)Loti.N
Kommentit
Lähetä kommentti