Luukku 20: Joulutarina Paras Joulu, osa 3

 PARAS JOULU

"Tämä on Cleopatra, se on 8-vuotias arabin ja trakehnerin risteytys. Ostimme sen tänne yhdeltä ratsastuskoululta, kun se myi kaikkia hevosia pois", Erika sanoi ja rapsutteli mustaa jättiläistä korvan takaa. 

Olin kuin patsas, en saanut sanottua sanaakaan, tuijotin vain. Äitini kysyi: "Eikös tuo ole se hevonen jota hoidit silloin sillä yhellä tallilla ennen kuin se myi pois kaikki hevoset?" Nyökkäsin vain. Erika hieman ihmetteli käytöstäni ja hän sanoi minulle: "No aioitko seistä siinä kuin joku patsas vai aiotko tulla tervehtimään tätä kaveria?" Kävelin hevosen luo, se hörähti minulle ja katsoi pitkän otsatukkansa alta minua lempeillä tummilla silmillään. Pystyin avaamaan suuni ja sanoin hieman hiljaa: "Sitä sanottiin meidän tallilla Kleoksi. Ja mä hoidin sitä pari vuotta ja ratsastin sillä paljon, lähes aina." "No sittenhän sinä voit käydä hakemassa varustehuoneesta tälle kamat ja itsellesi lainakypärän niin pääset liikuttammaan tätä, sen selässä ei olla täällä sen uudella tallilla selässä käytykkään", Erika sanoi. 

Erika oli neuvonut mistä löytäisin Kleon kamat ja minule kypärän. Löysinkin pian satulahuoneen, se oli suht iso ja valoisa huone, jonka perällä oli peienempi koppi, luultavasti wc. Pitkällä sivustalla oli satulatelineitä ja suitsia. Lyhyellä sivulla oli avokaappeja, jossa oli paljon värikkäitä loimia sekä satulahuopia. Nappasjn yhdeltä hyllyltä kypärän ja löysin Kleon satulan ja suitset, otin vielä harjakorin jossa luki Kleon nimi. Lähdin kamojen kanssa perhoset vatsassa kohti Kleon karsinaa. Olin mennyt hevosella kyllä lukemattomia kertoja, mutta tällä kertaa minua jännitti jopa. Saavuin karsinalle, jonka edessä Erika ja äiti juttelivat. Erika oli laittanut karsinan oven jo kiinni, avasin sen ja menin karsinaan. Kleo hamusi taskujani, se tiesi että minulla on aina nameja. Annoin sille sen lempinamin, mansikan makuisen sydämmen, sitten aloin harjaamaan sitä. Harjasin Kleon huolella, jonka jälkeen kieputin sille pehmeät - kuin vastap pestyt vaalean siniset pintelit, joidenka jälkeen nostin sen selkään varovasti satulan, koska se ei pidä siitä. Asettelin ja laitoin mahavyön kiinni, sen jälkeen laitoin suitset, Kleolla oli suitsissaan vielä minun hankkima timanttiotsapanta, sellainen kaunis vaaleansininen, joka sopi hyvin pinteleihin ja satulahuopaankin. Laitoin kypärän päähäni ja Erika johdatti meidät maneesille.

Maneesi oli kentän oikealla puolella ja se oli todella ison näköinen. Kentällä oli valkoiset aidat ja paljon ihanaa puuterilunta, siinäkin oli jäljet eli joku on ratsastanut varmaankin hankityöskentelyä käyttäen. Erika vihelteli ja avasi maneesin oven, sekä laittoi valot päälle. Maneesi oli todella hieno, siellä sisällä oli käytetty luonnon puuta paljon ja pitkillä, sekä lyhyillä sivuilla oli peilejä. Ylempänä katon rajassa oli niin sanotusti ohuet ikkunat, tai ne eivät olleet isot, sieltä paistoi mukavasti aurinko.
Maneesin hiekka oli vaaleaa ja pohja tuntui jo siinä vaiheessa hyvältä kun itse kävelin siinä.
Menimme kaartoon ja laitoin tietysti ohjat kaulalle, jalustimet alas ja kiristin vyötä. Nousin selkään ja huomasin, että Erika ja äiti meni katsomoon. Säädin paikoilleen jalustimet ja lähdimme liikkeelle.

Kleon käynti oli pehmeää ja eteenpäin pyrkivää, se ei ollut muuttunut parissa viikossa mihinkään. Kun oltiin kävelty hetki tarkistin vyön ja aloitimme käynnissä työskentelemällä. Kleo oli ihanan herkkä ja rento. Se kulki upeasti muodossa, kaula kaarella. Teimme sujuvasti sulku- ja avotaivutuksista pohkeenväistöihin kaikkea mahdollista. Teimme siirtymisiä, pysähdyksiä ravista, voltteja halkaisijoita, avoa, sulkua - Kleo toimi kuin kello! Lopuksi vielä laukkasimme rauhallisesti pääty-ympyrällä, jonka jälkeen menimme kokorataleikkaalle ja keskellä, sujuva laukanvaihto! Otin vielä Kleon kanssa loppuraveja ennen kuin siirryimme loppukäynteihin. Huomasin, että äiti ja Erika suputtivat paljon katsomossa ratsatukseni aikana. Mutta Kleon pärskähdyksien lisäksi pian Erika rikkoi hiljaisuuden. Hän sanoi: "Sehän toimi aivan upeasti kanssasi! Olisi aivan mahtavaa jos pystyisit alkamaan liikuttamaan sitä pari kertaa viikossa!" Nyökkäsin hymyillen ja sanoin: "Joo eiköhän se käy hyvinkin, tää paikka ei oo ees kaukana kotoolta" Loin katseen äitiini ja hän nyökkäsi minulle myöntävästi. "Mun mutsi on nyt parin viikon reissulla Saksassa, eli jos vaikka sovittais kolmisteen kohta toimistossa toi ratsastelu", Erika sanoi. Sanoin sen sopivan. Pian tulin kaartoon ja laskeuduin satulasta, nostin jalustimet ylös ja löysäsin mahavyötä. Lähdimme kohti tallia.

Olin saanut Kleon hoidettua ja vietyä ulos niinminä ja äiti menimme toimistoon jossa Erika jo olikin. Erika aloitti samantien: "Eli jos vuokraisit sitä niin me ollaan tällä tallilla pyydetty 10euroo per tunti ja täällä on mahdollista valmentautua koulussa, esteillä ja kenttäratsastuksessa, meillä on päteviä valmentajia. Voidaan pitää jonkun tietyn ryhmän kanssa tunteja jne. Ulkopuolisiin kisoihin myöskin pääsee, mutta vuokraajan täytyy olla yli 14-vuotias, niin kuin sinä. Ja täytyy vuokrapäivinään tarhata, ruokkia, hoitaa, ratsastaa ja siivota karsina sekä ruoka- ja juomakupit. Jokaisen ratsatuskerran jälkeen suitsien pesu jne. Eli monenako päivänä olisi hyvä?" "Jos vaikka 5päivää viikossa olis hyvä, vai Olivia?" kysyi äiti. Sanoin sen sopivan. Puhuttiin vielä Kleon vapaapäivistä, sen ruokinnasta, tallin säännöistä, valmentajista ynnä muusta tärkeästä ennen kuin lähdimme kotiin.

Olin vuokrannut Kleoa ja viikon, hieman ylikin kunnes eräänä päivänä sattui jotain aivan maailmaa mullistavaa, nimittäin...

Jatkuu ensi osiossa...