Luukku 17: Joulutarina Paras Joulu, osa 1

PARAS JOULU

"Moi. Olen 15-vuotias tyttö pääkaupunkiseudulta ja etsin vuokrahevosta samalta alueelta. Oon ratsastanut noin 10vuotta aktiivisesti ratsastuskoulussa (3-4krt viikossa). Tasoltani olen HeB-A ja ratana hyppään yli 100cm, hevosesta toki riippuen. Etsisin estepainotteista hevosta/isoa ponia, jolla olisi mahdollisuus päästä kisoihinkin. Voin myös tehdä tallitöitä vastineeksi, laita yv:tä!"

"Noin ja sinne meni",ajattelin, kunnes opettajan huuto havauttaa minut. "Olivia, puhelin pois!"hän huutaa minulle. "Noniin. Mihin jäimmekään..." opettaja jatkaa hieman ivallisesti ja vaihvihkaa katsahtaa minuun kulmat kurtussa. Mutta en välitä, katson ikkunasta ulos kun isot valkoiset lumihiutaleet leijuvat alas. Ulkona on niin kaunista, kaikkea peittää paksu kerros ihanan pehmeää puuterilunta. Ja onneksi pian koulun kello soi, pääsen vihdoinkin kotiin!

"Nyt olen tehnyt läksyt, ja syönytkin jotain joten on aika lähteä... Eiku ainiin", lauseeni loppuu pian, samoin intoni. En pääse tallille. Tallia ei enää ole, se meni konkursiin ja sen omistaja myi kaikki hevoset, myös rakkaan hoitohevoseni, jolla ratsastin aina. Suljen silmät ja silmieni eteen ilmestyy näkymä jossa me laukkaamme - suorastaan lennämme lumisella pellolla lumen pöllytessä. "Voi rakas Kleo", huokaan syvään. Kleo eli Cleopatra oli minun hoitohevoseni ollut jo pitkään. Se oli hiilen musta, iso kaunis arabin ja trakehnerin risteytys. Se oli upea hevonen ja nyt se on matkalla kohti tuntematonta.

Makaan pehmeällä sängylläni katsoen valkoista kattoani, sekin on niin tyhjä, yhtä tyhjä kuin sieluni. Ja hiljaisuuden pian rikkoikin puhelimeni "prr" ääni ja lukitusnäytölleni ponnahtaa ilmoitus siitä, että joku tuntematon on laittanut minulle Messengeriin viestin. Näppäilen laiskasti koodin ja menen katsomaan viestiä joka minulle oli lähettetty. Siinä luki näin: "Hei, huomasin Ratsastajat-keskustelusivustolla Facebookissa ilmoituksen, että haet vuokrahevosta itsellesi. Olen juuri ostanut hevosen, joka saapui tänne eilen. Ja mietin, että teetän sillä varsan, koska sillä on niin hyvä suku jne. Mutta pointti siis on että haluasitko vaikka ens viikolla tulla testaamaan kyseistä hevosta kun se on kotiutunut. Tipuin eilen yhden muun hevosen selästä ja jalkani murtui 2 eri kohtaa, joten en pysty nyt liikuttamaan sitä ja ajattelin jos sinua kinnostaisi. Olen kotona nyt hetken tämän minun murtuneen jalkani kanssa, että voit tulla milloin haluat. Terkuin Erika." Ajattelin, että ompas pitkä viesti ja yritin keksiä jotain sopivaa ja fiksun kuuloista vastausta tuohon romaaniin. Sain viestin näpyteltyä ja luin sen itselleni ääneen vieä kerran ennen lähetystä. "Moi Erika. Olisin kylläkin kiinnostunut tulemaan katsomaan sitä heppaa vaikka ens viikonloppuna jos on ok. :) t.Olivia" Pian Erika vastasin sen olevan ok. Olin niin onnellinen, ilo kupli suorastaan sisälläni, en malttanut odottaa ensi viikonloppuun!

Tälläinen tarina alkoi sitten, tää on pari osanen ja tosiaan lähipäivinä on jatkoa tulossa, malttia. :)