Luukku 23: Joulutarina Paras Joulu, osa 4

PARAS JOULU, viimeinen osa

Olin vuokrannut Kleoa jo viikon, hieman ylikin kunnes eräänä päivänä sattui jotain aivan maailmaa mullistavaa, nimittäin...

Oli perjantai, aivan normaali perjantai. Tosin ei ollut koulua, meillä oli alkanut joululoma pari päivää sitten. Heräsin, tein normaalit aamutoimet ja kun olin valmis äiti lähti heittämään minua tallille. Tallille kun pääsin niin menin ylös talolle normaaliin tapaan moikkaamaan Erikaa ja sitten menin talliin tekemään aamutallia, koska olimme sopineet siitä eilen Erikan kanssa. Erika tekisi aamutallin normaalisti, mutta hän oli alkuviikosta leikkauksessa ja on nyt pyörätuolissa.

Olin jakanut kaurat, heinät ja nyt lakaisin tallin käytävää. Sain senkin pian lakaistua, joten lähdin viemään hevosia ulos tarhoihin. Ja sekin homma oli hoitunut ripeästi, joten siivosin vielä karsinat ja järjesti satulahuoneen ennen kuin menin ratsastamaan Kleolla. Talli oli siisti ja lähdin alas maneesille rakentamaan lyhyttä esterataa. Sain rakennettua radan, jonka jälkeen menin hakemaan Kleon tarhasta. Vein sen karsinaan ja hain sen kamat. Harjaisn sen ja ennen kuin laitoin sille kamoja päälle, laitoin ensin saappaat, kypärän ja turvaliivini. Laitoin Kleolle suojat, satulan ja suitset, jonka jälkeen lähdimme alas.

Olin juuri tullut ratsastamasta kunnes huomasin äidin jo olevan tallilla. Hoidin Kleon ja vein sen ulos. Tavarat vielä paikoilleen ja sitten lähdinkin kotiin.

Tuli lauantai aamu, jouluaaton aamu. En aikonut mennä tallille tänään, koska Erika oli sanonut, että talli on poikkeuksellisesti kiinni. Aamulla sain jo yhden paketin, uudet kuoret puhelimeeni. Päivä kului ja söimme hyvää jouluruokaa jonka jälkeen jaoimme lahjat. Äiti sanoi: "Meillä on sinulle Olivia vielä yksi lahja, mutta se ei ole tässä huoneessa, se on vähän matkan päässä joten laitan sinun silmillesi tämän nauhan ja korvillesi kuulosuojaimet." "Öö, okei", vastasin. Äiti talutti minua, en tiedä mihin, koska en nähnyt enkä kuullut. Hän laittoi minut istumaan ja sanoi: "Istu siinä hetki." Tunsin pientä liikettä. Liike pysähtyi ja kuulin jälleen äidin äänen. "Nyt voit nousta ja lähdemme taas kävelemään." Kävelimme hetken ennen kuin äiti käski pysähtyä, hän myös sanoi: "Nyt ojenna kummatkin kätesi ja tartu kiinni siihen, mitä ensimmäisenä tunnet" Ajattelin, että ompas omituista, mutta tottelin silti. Ojensin käteni ja tunsin jotain pehmeää, mutta hieman karkeaa. Tartuin siihen kiinni ja aloin miettimään mitä se voisi olla. "Olivia, otan nyt kuulosuojaimet pois, joten kuulet myös taustaääniä, etkä heikosti meidän ääniämme niiden läpi", sanoi tuntematon ääni. Joku otti kuulosuojaimet pois. Kuulin hirnuntaa, kavion kopsetta, eli... olen tallilla! "Otan sinulta nyt nauhan pois", sanoi äiti. Avasin silmäni ja räpyttelin hetken kun oli niin kirkasta. Kuva alkoi hahmottua: vieressäni seisoi äitini, isäni, Erika ja minä taas seisoin karsinassa ja edessäni oli musta iso... Kleo!

Olin ymmälläni en tajunnut aluksi, mutta kysyin: "Onko Kleo mun joululahja?" Erika, äiti ja isä nyökkäsivät. Olin niin onnellinen, olin haljeta onnesta, halasin äitiä, isää, Erikaa sekä tietysti ihan omaa Kleoani! Paras joulu ikinä!